John Hanning Speke
Wikipedia
John Hanning Speke (4. toukokuuta 1827 – 15. syyskuuta 1864) oli Britannian Intian armeijan upseeri, joka teki kolme tutkimusmatkaa Afrikkaan. Niilin alkulähteiden etsimistä käsittelevässä kirjassaan Discovery of the Source of the Nile hän myös esittää niin sanotun haamilaisen teorian tutsien ja hutujen alkuperästä, jota pidetään yhtenä syynä Ruandan kansanmurhaan.
Speke liittyi Britannian Intian armeijaan vuonna 1844. Hän palveli Sikhisodassa Sir Colinin alaisuudessa. Hän teki matkoja Himalajan vuoristoon ja Tiibettiin. Speke teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Richard Francis Burtonin kanssa Somaliaan. Matka oli vaarallinen, retkikuntaa vastaan hyökättiin ja molemmat haavoittuivat vakavasti. Speke oli vangittu ja kidutettu useita kertoja keihäällä ennenkuin hän onnistui vapauttamaan itsensä ja pakenemaan. Burton pakeni molemmat posket nuolten lävistäminä. Speke palasi Englantiin ja sitten hän palveli Krimin sodassa.
Vuonna 1856, Speke ja Burton tekivät matkan Itä-Afrikkaan tavoitteena löytää Suuret järvet ja Niilin lähteet. Matka oli äärimmäisen rasittava ja molemmat miehet kärsivät erilaisista trooppisista sairauksista. Speke kärsi vakavammin kun kovakuoriainen pisti hänen korvaansa ja hän joutui sen poistamaan veitsellä. Hän myös tuli myöhemmin hetkellisesti sokeaksi. He löysivät ensimmäisinä eurooppalaisina Tanganjikajärven. He kuulivat toisesta järvestä alueella, mutta Burton oli myös liian sairas jatkamaan matkaa. Speke meni siten yksin, ja löysi järven, jonka hän nimesi Victorianjärveksi. Tämä oli se järvi, jota voitiin pitää Niilijoen lähteenä. Kuitenkin, suurin osa retkikunnan teknisistä välineistä oli kadonnut tässä vaiheessa matkaa ja siten tärkeisiin kysymyksiin järven korkeudesta ja laajuudesta ei saatu vastauksia.
Speke palasi Englantiin ennen Burtonia ja piti kuuluisan puheen heidän matkastaan Kuninkaalliselle Maantieteen Seuralle, jossa hän ilmoitti löytäneensä Niilin alkulähteet. Burton oli suuttunut hänen toimistaan, koska he olivat sopineet, että he puhuisivat yhdessä tiedeseuralle. Tämä johti siihen, että Speke lähti seuraavalle löytöretkelle ilman Burtonia. James August Grantin kanssa, Speke lähti Sansibarista lokakuussa 1860. Kun he saapuivat Ugandaan Grant matkusti pohjoiseen ja Speke jatkoi matkaansa kohti länttä. Speke saapui Victoriajärvelle 28.heinäkuuta 1862 ja matkusti sitten Viktoriajärven länsipuolelle, jossa ei ollut paljonkaan näkemistä, mutta järven pohjoispuolella Speke löysi Niiliä seuraamalla Ripponin putoukset. Speke matkusti sitten alas Niiliä ja liittyi Grantin seuraan. Seuraavaksi hän matkusti Gondoharaan eteläisessä Sudanissa, missä hän tapasi Samuel Bakerin ja hänen vaimonsa ja jatkoi Khartumiin, josta hän lähetti juhlallisen sanoman Lontooseen:"Niili on selvitetty".
Speken matkan merkitystä ei hyväksytty. Burton ilmoitti, että koska Speke ei ollut seurannut Niiliä siitä paikasta josta se virtaa Viktorianjärvestä Gondoharaan, hän ei voinut olla varma olivatko he samalla joella. Keskustelu oli suunniteltu pidettäväksi näiden kahden välillä Kuninkaallisen Maantieteen seurassa 16. syyskuuta, 1864, mutta Speke kuoli päivää ennen aseen lauetessa itsestään. Tämä herätti kysymyksiä oliko laukaus onnettomuus tai itsemurha. Speke on haudattu Dowlish Wakesissa, Somersethissa.
Elokuva Mountains of the Moon (1990) (pääosissa Ian Glen näyttelee Spekeä). Elokuva perustuu William Harrisonin novelliin Burton ja Speke.
Vuori Speke Ruwenzorin vuoristossa on nimetty hänen kunniaksi, varhaisimmille Eurooppalaisille löytöretkeilijöille tällä alueella.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Burton ja Speke (William Harrison)
- A walk Across Africa J.A.Grant (Lontoo 1864)
