José Froilán González
Wikipedia
| José Froilán Gonzáles | |
|---|---|
| Formula 1 -ura | |
| Kansalaisuus | Argentiina |
| Aktiivivuodet | 1950-1957, 1960 |
| Talli(t) | Maserati, Talbot-Lago, Ferrari, Vanwall |
| Kilpailuja | 20 |
| Maailmanmestaruuksia | - |
| Voittoja | 2 |
| Palkintosijoja | 13 |
| Paalupaikkoja | 3 |
| Nopeimpia kierroksia | 6 |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1950 |
| Ensimmäinen voitto | Britannian Grand Prix 1951 |
| Viimeinen voitto | Britannian Grand Prix 1954 |
| Viimeinen kilpailu | Argentiinan Grand Prix 1960 |
José Froilán González (s. 5. lokakuuta 1922) on entinen autourheilija, joka kilpaili Formula 1 -luokassa vuosina 1950–1957 ja 1960.
[muokkaa] F1-ura
González oli yksi sadoista ensimmäisistä kilpilijoista, jotka pääsivät mukaan GP-sarjaan heti sen ensimmäisenä vuonna (1950). Ensimmäinen kisa, jossa hänet nähtiin mukana oli Monacon GP, sinä kyseisenä vuonna. González starttasi debyyttikisaansa kolmannesta ruudusta ja vältti edeltä lähteneen Giuseppe Farinan aiheuttaman lähtökolarin. Paalulta startannut Juan Manuel Fangio pääsi karkuun, mutta González yritti kaikin tavoin saavuttaa häntä. Lopulta kisa päättyi hänen osaltaan ulosajoon jo toisella kierroksella ja Fangio ajoi kisassa ylivoimaiseen voittoon.
Toinen yritys tapahtui Ranskan GP:ssä samana vuonna. Tuohon kisaan hän lähti paalupaikalta yhdessä Fangion kanssa, mutta jälleen kisa päättyi keskeytykseen hänen osaltaan, mutta tällä kertaa hänen autonsa koneisto petti.
Seuraavana vuonna González pääsi Enzo Ferrarin johtamalle Ferrarille, jossa hän vasta pääsi menestymään, sillä hän sai kunnian ajaa tallin historian ensimmäisen F1-sarjan voiton Silverstonessa Britannian GP:ssä 1951. Pisteitä kertyi 24 ja ne riittivät MM-sarjassa kolmanteen sijaan jääden vain pisteen toiseksi tulleesta Alberto Ascarista
1952 oli Ascarin todelista hallintaa. Hän voitti kuusi kilpailua kahdeksasta kilpailusta ja kaikki vieläpä yhteen putkeen. González ei saanut maistella voittoa,joten hän jäi täysin italialaisen varjoon. Tuolloin González ajoi jälleen Maseratia ja menestys jäi vaatimattomaksi MM-sarjan yhdeksännen sijan 6,5 pisteen myötä.
1953 González sai tallitoverikseen vuoden 1951 maailmanmestarin Fangion, joka oli palannut edellisvuonna kärsimänsä onnettomuuden järjestämältä sairauslomalta. Fangion paluun myötä myös González palasi taas lähelle huippua. Pisteitä tuli 13,5 ja MM-sarjassa kuudes tila. Fangio sijoittui toiseksi sarjassa 28 pisteellä ja Italian GP:een voitolla.
1954 González palasi vielä korkeammalle kuin viime vuonna. Hän otti voiton samassa paikassa ja samalla autolla, kuin kolme vuotta sitten. Tuo voitto jäi hänen uran viimeiseksi MM-sarjassa. Tästä huolimatta pisteitä kertyi 25,14 ja tuloksena toinen sija yhteispisteissä.
