Kammiotakykardia
Wikipedia
Kammiotakykardia on sydämen tiheälyöntinen rytmihäiriö. Kammiotakykardiassa rytmin käynnistävät sähköiset impulssit ovat peräisin sydämen kammioista. Kammiotakykardiassa syke on tyypillisesti 160-240 lyöntiä minuutissa. Yksittäisiä kammioperäisiä lyöntejä kutsutaan kammiolisälyönneiksi; kammiotakykardia sisältää määritelmällisesti vähintään kolme peräkkäistä kammioperäistä lyöntiä.
Jos kammiotakykardiassa syke nousee liian korkeaksi, sydän ei enää pumppaa verta tehokkaasti ja verenkierto saattaa pettää. Kammiotakykardia voi mennä itsestään ohi tai jäädä pysyväksi; jälkimmäisessä tapauksessa se voi johtaa hoitamattomana kammiovärinään ja sydänperäiseen kuolemaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jaottelu
Kammiotakykardiat jaotellaan niiden muodon mukaan useisiin tyyppeihin.
- Monomorfinen takykardia
- Yhdenmuotoisessa eli monomorfisessa kammiotakykardiassa kaikki lyönnit näyttävät EKG:ssa samanlaisilta. QRS-kompleksit ovat samanmuotoisia ja tavallisesti leveitä (>0,14 s) ja rytmi on säännöllinen.
- Polymorfinen takykardia
- Monimuotoisessa eli polymorfisessa kammiotakykardiassa lyöntien muoto ja väli vaihtelee epäsäännöllisesti. Polymorfinen takykardia johtaa pitkäkestoisena usein kammiovärinään.
- Kääntyvien kärkien takykardia
- Kääntyvien kärkien takykardia (engl. torsades de pointes) on rytmihäiriö, jossa QRS-kompleksien muoto kääntyilee perusviivan ympäri eri vektorisuuntiin.
Kammiotakykardiat voidaan jaotella myös keston mukaan pitkäkestoisiksi (engl. sustained) tai lyhytkestoisiksi (engl. non-sustained) eli alle 30 sekunnin mittaisiksi.[1]
[muokkaa] Mekanismit
Kammiotakykardiassa yleisin häiriömekanismi on kiertoaktivaatio, jossa sähköinen impulssi muuttuu yksisuuntaisesta kaksisuuntaiseksi ja alkaa kulkea kehässä sydänlihasta pitkin. Monomorfisessa kammiotakykardiassa kaikki lyönnit näyttävät samanlaisilta, koska häiriöimpulssi joko lähtee paikallisesti tietystä kohtaa kammion seinämästä tai kiertää yhdessä kehässä kammion sisällä. Monomorfinen takykardia edellyttää jonkinlaista pysyvää rytmihäiriötä ylläpitävää rakennetta, joista yleisin on aiemman sydäninfarktin sydämen seinämään jättämä arpi.
Polymorfinen kammiotakykardia liittyy tyypillisesti sydänlihaksen äkilliseen iskemiaan kuten sydäninfarktiin. Muita syitä ovat myokardiitti, kardiomyopatia ja toisinaan elektrolyyttihäiriöt. Polymorfinen takykardia on tyypiltään epävakaa ja johtaa hoitamattomana usein kammiovärinään.
Kääntyvien kärkien kammiotakykardia aiheutuu pitkästä QT-ajasta (>0,44 s). Se voi aiheutua synnynnäisestä pitkä QT-oireyhtymästä, tai se voi olla hankittu. Pitkää QT-aikaa aiheuttavia tiloja ovat muun muassa elektrolyyttihäiriöt (hypokalemia, hypomagnesemia) ja QT-aikaa pidentävien lääkkeiden käyttö.[2]
[muokkaa] Diagnostiikka
Kammiotakykardian diagnoosi perustuu 12-kanavaiseen EKG:hen, EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiin tai sydämen elektrofysiologiseen tutkimukseen. Toisinaan voi olla tarpeen tehdä rasitus-EKG, sydämen ultraäänikuvaus tai angiografia eli sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Kammiotakykardiaa voi olla EKG:n perusteella vaikea erottaa leveäkompleksisesta supraventrikulaarisesta takykardiasta. Diagnoosia tehdessä myös muut sydänsairaudet, kuten sydäninfarkti ja sydämen vajaatoiminta, tulee ottaa huomioon.[2]
[muokkaa] Hoito
Lyhytkestoisia 3-6 lyönnin kammiotakykardiapyrähdyksiä voi toisinaan esiintyä terveilläkin ihmisillä, ja jos ne eivät aiheuta oireita, niitä ei välttämättä tarvitse hoitaa. Yleensä kammiotakykardia on kuitenkin merkki sydänviasta ja vaatii tutkimuksia.
Kammiotakykardian hoito riippuu siitä, kuinka hyvin henkilö sietää rytmihäiriötä ja kuinka usein kohtauksia tulee. Rytmihäiriölääkkeillä voidaan estää tai vähentää kammiotakykardiakohtausten ilmaantumista. Henkilölle voidaan myös asentaa rytmihäiriötahdistin, joka valvoo sydämen sykettä ja pyrkii hoitamaan takykardian ylitahdistuksella tai sähköisellä rytminsiirrolla.
Jos henkilöllä on kammiotakykardia, joka on romahduttanut verenkierron, kyseessä on hätätapaus. Tällöin rytmihäiriö pyritään kääntämään normaaliin sinusrytmiin sähköisellä defibrilloinnilla.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Current Medical Diagnosis and Treatment (2006). Lange, 45th edition: pp.379-381. ISBN 0-07-147177-4
- ↑ 2,0 2,1 Viitasalo M (1995). "Miten merkittävät rytmihäiriöt voidaan todeta." Duodecim 111(24):2385.
