Kansainvälinen naistenpäivä
Wikipedia
YK:n Kansainvälistä naistenpäivää (International Women's Day / United Nations Day for Women's Rights and International Peace) on vietetty 8. maaliskuuta vuodesta 1975 alkaen, mikä oli samalla myös Kansainvälinen naisten vuosi.
Päivä perustuu vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon.
Amerikan sosialistipuolueen julistuksen mukaisesti ensimmäinen Yhdysvaltain kansallinen naistenpäivä pidettiin 28. helmikuuta 1909. Päivää vietettiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina vuoteen 1913 asti.
Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26. elokuuta-27. elokuuta 1910 nykyisessä ja purettavana olevassa Nørrebron nuorisotalossa pidetyssä, konferenssissa saksalaisen Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla Clara Zetkin, Alexandra Kollontai ja Anželika Balabanova. Virallisena suomalaisedustajana oli Ida Aalle. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
Kansainvälisenä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä miljoonan naisen voimin 19. maaliskuuta 1911 edellisen vuoden päätöksen perusteella.
Kansainvälinen naistenpäivä tuli Venäjälle vuonna 1913 helmikuun viimeisenä sunnuntaina, ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen rauhaliikkeeseen liittyen. Vuonna 1914 päivää vietettiin 8. maaliskuuta. Siitä tuli vuonna 1966 kansallinen vapaapäivä Neuvostoliitossa.
Maaliskuun 8. päivä vuonna 1917 alkoivat tekstiiliteollisuuden naiset Pietarissa lakkoilla elintarviketilanteen vuoksi ja lakkoilun laajetessa joutui Venäjän keisari Nikolai II luovuttamaan kruununsa veljelleen, joka kieltäytyi siitä ja Venäjä siirtyi väliaikaisen hallituksen aikakauteen.
Sosialistisissa maissa naisten ja miesten tasa-arvoiseen kohteluun työelämässä oli kiinnitetty suurta huomiota. Kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä, työpaikoilla miehet muistivat naisia ruusuilla ja järjestämällä erilaista ohjelmaa. Huomattakoon, että Neuvostoliitossa täysin vastaava "miestenpäivän" juhla järjestettiin Puna-armeijan päivänä 23. helmikuuta
Kansainvälisen naisten päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina. Naiset esimerkiksi joutuvat edelleen tekemään suuren osan kotitöistä miesten viettäessä vapaa-aikaa.
Suomeen kansainvälinen naistenpäivä on tullut Yhdistyneiden kansakuntien kautta. Suomessa naisasialiike järjestää kansainvälisenä naisten päivänä marsseja ja juhlia.
