Kantaurali
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Tarkennus: epäilyttäviä: " 3. persoonan lauseet ovat olleet ns. nominaalilauseita, Sanaluokista adjektiiveja ei voida osoittaa olleen olemassa funktionaalisesti itsenäisenä ryhmänä. Eräät verbi- ja nominivartalot ovat olleet identtisiä Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
Kantaurali on uralilaisen kielikunnan kantakieli, joka on rekonstruoitu historiallis-vertailevan kielitieteen metodien avulla. Kantauralista polveutuvat kaikki nykyiset uralilaiset kielet. Kantauralilla on kuusi tai seitsemän rekonstruoitavissa olevaa tytärkieltä, jotka voidaan rekonstruoida nykykielten ja niiden kirjallisina säilyneiden esimuotojen pohjalta. Näitä ovat ainakin kantasuomi, kantasaame, kantamordva, kantamari, kantapermi ja kantasamojedi. Käsitykset kantauralista pohjautuvat näiden ns. välikantakielten vertailuun.
Yleisesti oletetaan, että on ollut olemassa myös kantaugri, unkarin, hantin ja mansin yhteinen kantakieli, mutta tämän rekonstruointi nykykielten pohjalta kohtaa melkoisia vaikeuksia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Äännejärjestelmä
Kantauralin äännejärjestelmästä on esitetty monia rekonstruktioita. Tässä esitetty perustuu pääosin Erkki Itkosen, Juha Janhusen ja Pekka Sammallahden tutkimuksiin ja se edustaa tieteellisen fennougristiikan valtavirran käsityksiä.
Kantauralissa oli luultavasti seuraavat äänteet:
a) vokaalit
i u (ü) ï e o a ä
b) konsonantit
p t k s s' š č ć m n ń ŋ δ (δ') l r v j x
ü:n ja δ':n status on epäselvä. Nämä eivät mahdollisesti ole olleet itsenäisiä foneemeja. x oli velaarinen puolivokaali tai spirantti, joka vokaalistui lähes kaikissa kielikunnan haaroissa.
Kantauralissa on ollut vokaalisointu. Toisessa tavussa ovat perinteisen käsityksen mukaan voineet esiintyä ainoastaan i, ï, ä, ja a ja niiden esiintyminen on riippunut 1. tavun vokaalin kvaliteetista. Etuvokaalia on voinut seurata vain etuvokaali, takavokaalia takavokaali. Vokaaleilla ei ilmeisesti ole ollut pituusoppositiota, mutta konsonantit ovat voineet esiintyä geminaattoina.
Sanan alussa on voinut esiintyä vain yksittäiskonsonantteja ja sanan sisällä vain kahden konsonantin yhtymiä. Suurin osa sanoista on ollut kaksitavuisia ja vokaaliloppuisia. Jonkin verran on ollut myös kolmitavuisia sanoja. Kysymys siitä, onko sananlopussa voinut esiintyä konsonantteja on jossain määrin avoin, mutta ehdoton valtaosa kantauralin sanoista on joka tapauksessa ollut vokaaliloppuisia.
[muokkaa] Morfologia
Kantaurali on ollut agglutinoiva kieli, johon rekonstruoidaan kuusi sijaa:
- nominatiivi *- (päätteetön)
- akkusatiivi *-m
- genitiivi *-n
- lokatiivi *-na
- ablatiivi *-ta
- latiivi *-k
Latiivin status on hämärä. Jonkin verran muitakin latiivisia tunnuksia voidaan rekonstruoida, mutta on epäselvää, missä määrin näillä on ollut sijamaista käyttöä.
Kantauralissa on ollut kolme lukua: yksikkö, kaksikko ja monikko. Nämä kaikki ovat esiintyneet myös possessiivisuffikseissa, jotka ovat syntyneet persoonapronominien liittyessä nominivartaloihin. Kieliopillista sukua ei ole ollut.
Verbintaivutuksessa vain ensimmäinen ja toisen persoonan muodot ovat olleet persoonamuotoja. Kolmannen persoonan muodot ovat olleet partisiippeja.
Kantauraliin voidaan rekonstruoida useita sekä denominaalisia että deverbaalisia johdinaineksia.
[muokkaa] Syntaksi
Kantaurali on ollut SOV-kieli. Kieliopillisia suhteita on sijojen lisäksi ilmaistu postpositioilla. 3. persoonan lauseet ovat olleet ns. nominaalilauseita, joissa ei ole ollut kopulaa (*lintu lentävä = 'lintu lentää').
Sanaluokista adjektiiveja ei voida osoittaa olleen olemassa funktionaalisesti itsenäisenä ryhmänä. Eräät verbi- ja nominivartalot ovat olleet identtisiä.
Määrite on poikkeuksetta ollut ennen pääsanaa. Sanajärjestys SOV on seurannut tästä, sillä objekti on käsitetty predikaatin määreeksi. Postpositiot käsitettiin pääsanoiksi.
[muokkaa] Sanasto
Kantauraliin voidaan luotettavasti rekonstruoida noin 200 sanaa, jos kriteerinä pidetään sitä, että sanavartalon tulee esiintyä suomalais-ugrilaisten kielten lisäksi myös samojedikielissä. Jos taas sanan rekonstruoimiseksi kantauraliin katsotaan riittäväksi, että se esiintyy useissa uralilaisen kielikunnan haaroissa, voidaan kantauraliin rekonstruoida yli 300 sanaa.
Kantauralilaisen sanaston joukossa on pronomineja, perustoimintoja ilmaisevia verbejä, ruumiinosien, sääilmiöiden ja pohjoisen taigavyöhykkeen luonnonilmiöiden nimityksiä.
[muokkaa] Ajoitus ja paikannus
Kantaurali on perinteisesti ajoitettu n. 6000 eaa. Nykyisin eräät tutkijat suosivat kuitenkin uudempia ajoituksia ja ajoittavat kantauralin n. 4000–3500 eaa.
Kantauralin sanasto viittaa siihen, että sen puhujat ovat eläneet kivikautisella kulttuuritasolla pohjoisen havumetsävyöhykkeellä. Perinteisen käsityksen kantauralia on puhuttu Keski-Venäjällä, mahdollisesti keskisellä Uralilla tai tästä hieman länteen päin, Volgan seudulla. Tämä sopii hyvin yhteen uralilaisen kielikunnan suurimpien sisäisten isoglossien sijoittumisen kanssa.
Kantauralin ajoittamisessa ja paikantamisessa keskeistä on kielikunnan läntisen, suomalais-ugrilaisen haaran vanha indoeurooppalaisesta kantakielestä saatu lainasanasto. Tämän katsotaan viittaavan siihen, että kantauralia on puhuttu mahdollisesti hieman aikaisemmin kuin indoeurooppalaista kantakieltä jälkimmäisen pohjois- tai koillispuolella.
Kantauralin puhuma-alue on ilmeisesti ollut melko pieni. Käsitykset, joiden mukaan kantauralia on varhain puhuttu laajalla alueella eivät tutkijoiden valtaenemmistön mielestä ole uskottavia.
[muokkaa] Lähteitä
Häkkinen, Kaisa 1996: Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa. Tietolipas 147. Helsinki. SKS.
Janhunen, Juha 1981: Uralilaisen kantakielen sanastosta. Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja 77. Helsinki.
Janhunen, Juha 1982: On the structure of Proto-Uralic. Finnisch-Ugrische Forschungen 44. s. 23-42.
Kallio, Petri 2006: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. Virittäjä 1/2006. s. 2-25.
