Karibu
Wikipedia
| Karibu | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
|
Karibulla tarkoitetaan peuran (Rangifer tarandus) Pohjois-Amerikassa villinä eläviä useita alalajeja. Peura esiintyy useina erilaisiin elinympäristöihin sopeutuneina alalajeina, joihin kuuluvat karibut, puolikesyt porot ja Euraasian villit alalajit.
Pohjoisamerikkalainen henkilö voi käyttää englanninkielistä vastaavaa sanaa caribou vielä laajemmin tarkoittamaan myös muuallakin villeinä eläviä sisaralalajeja, joita elää mm. runsaslukuisina Siperiassa ja hyvin harvalukuisina Suomessa (metsäpeura).
Englanninkielisen caribou sanan alkuperäksi arvellaan micmac-intiaanien kielen sanaa xalibu, kuopija tai kaivaja, joka viittaa karibun talviseen ravinnon kaivamiseen lumen alta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Poroa yleensä hieman kookkaamman karibun koko vaihtelee riippuen sukupuolesta, esiintymisalueesta ja alalajista. Uros on huomattavasti naarasta kookkaampi, ja pohjoisemmat alalajit/populaatiot ovat pienempiä kuin eteläisemmät. Grantin karibun, Pohjois-Alaskassa esiintyvän alalajin, täysikasvuisen yksilön säkäkorkeus on 90 - 120 senttiä, uroksen painaessa 120 - 170 kiloa ja naaraan noin 90 kiloa. Karibun väritys vaihtelee hyvin tummanruskeasta (metsäkaribu) melkein valkoisiin arktisilla alueilla eläviin alalajeihin (Pearyn karibu, Grönlannin tundrakaribu).
Poikkeuksena hirvieläinten ryhmästä, molemmilla uroksella sekä naaraalla on sarvet jossain vaiheessa vuotta. Naaraiden ja nuorten urosten sarvet ovat pienempiä ja yksinkertaisempia kuin täysikasvuisen uroksen sarvet. Täysimittaiset sarvet kehittyvät uroksille niiden ollessa 4-5 vuotiaita. Urokset pudottavat sarvensa kiima-ajan jälkeen ja kantavat naaraat vasta keväällä poikimisen jälkeen.
Karibusta kuuluu naksahtelevaa ääntä sen liikkuessa. Ääni ei synny sorkista, vaan ylempänä jalassa jänne liikkuu luiden yli.
Poroissa esiintyy enemmän värivaihtelua kuin karibuissa. Porojen ja karibujen väliltä löytyy merkittävä ero niiden reagoimisessa ympäristöön. Karibu on paljon "säikympi" kuin poro.
[muokkaa] Esiintymisalueet
Karibuja ja Euraasian "karibuja" elää pohjoisella pallonpuoliskolla nykyisin noin 5 miljoonaa yksilöä. Miljoona karibua elää Alaskassa ja yli kaksi miljoonaa Kanadassa. Grönlannissa karibuja on länsirannikolla. Villejä poroja tai peuroja elää runsaslukuisina Siperiassa, ja Venäjän Euroopan puoleisessa osassa, Islannissa, Huippuvuorilla, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Poroja on siirretty myös Kerguelenin saarelle missä ne ovat villiintyneet.
Elinympäristö on tyypillisesti puutonta tundraa ja metsäistä taigaa. Läntisessä Kanadassa karibuja elää vuoristojen rinteillä.
[muokkaa] Ravinto
Karibun ravinto koostuu kesällä vihreistä kasveista, ja syksyllä myös sienistä. Talvella karibu käyttää tarkkaa hajuaistiaan löytääkseen jäkälää, jota se kaivaa paksunkin lumikerroksen alta. Jäkälä on hyvin hidaskasvuista, joten karibut usein vaeltavat talvehtimaan eri alueelle verrattuna edelliseen talveen. Karibu on ainoa märehtijä joka voi käyttää jäkälää ravintonaan.
[muokkaa] Käyttäytyminen
[muokkaa] Laumaeläin
Karibut elävät vuoden mittaan vaihtelevan kokoisissa laumoissa tundralla ja taigalla. Pienemmät laumat liittyvät yhteen kesä/talvi-alueille siirtymisen, migraation, yhteydessä. Poikkeuksellisen suuret laumat koostuvat puolesta miljoonasta yksilöstä, mm. Siperiassa Taimyrin niemimaalla elävä lauma.
[muokkaa] Migraatio
Karibut yleensä vaeltavat kesä- ja talvilaidunalueiden välillä, joiden välimatka voi olla monta sataa kilometriä. Tundrakaribut tekevät pisimmät migraatiot kesäisen tundran ja talvisen boreaalisen metsävyöhykkeen (taigan) välillä, metsäkaribut eivät välttämättä vaella ollenkaan. Vuoristoisten alueiden karibut siirtyvät talveksi alemmas metsänrajan alapuolelle.
[muokkaa] Lisääntyminen
Kiima-aika karibuilla alkaa vähitellen elo-syyskuun vaihteessa. Urokset ovat vuoden parhaimmassa kunnossa, niillä on paksu rasvakerros ja komeat sarvet. Testosteronin vaikutuksesta ne ovat aggressiivisia ja mm. niiden kaula paksunee. Urokset käyvät lyhyitä taisteluja keskenään kilpaillessaan naaraista. Kiima-aika loppuu syyskuun vaihteessa, jolloin urokset ovat laihtuneita ja huonossa kunnossa. Suuri karibulauma odottaa tämän jälkeen sään muutosta tms., joka aiheuttaa migraation käynnistymisen talvilaitumille.
Heti palattuaan talvehtimisalueilta naaraat poikivat touko-kesäkuun vaihteessa noin 10 päivän jakson aikana, yleensä samoilla poikimisalueilla vaikka talvehtimisalue olisi ollut eri edellistä vuodesta. Suuri osa vasoista kuolee petojen tappaessa niitä. Yleensä naaraat voivat tulla kantaviksi 3 vuotisina.
[muokkaa] Karibu ja petoeläimet
Sudet ja ahma saalistavat karibuja ympäri vuoden, erityisesti talvella. Karhu saalistaa karibuja paitsi ollessaan talvihorroksessa. Ilves voi saalistaa vasoja vielä syksyllä. Maakotkat voivat saalistaa hyvin nuoria vasoja.
[muokkaa] Helle, hyttyset ja sääsket
Kesällä verta imevät hyönteiset ja helle aiheuttavat karibuille ongelmia. Ne voivat juosta hyönteisiä pakoon uuvuksiin asti tai kerääntyä yhteen suureksi, tiheäksi laumaksi, tai siirtyä tuulisille paikoille esim. merenrantaan, jossa on myös viileämpää.
[muokkaa] Karibu ja arktinen talvi
Talveksi karibun turkin, tai taljan, ulompi kerros kasvaa paksuksi. Ulomman kerroksen peitinkarva on pitkää, noin 8 senttimetristä ja onttoa, ts. karvan sisällä on ilmaa joka on hyvä lämmöneriste.
Karibulla on leveät, pohjastaan koverat, teräväreunaiset sorkat, jotka helpottavat ravinnon kaivamista lumihangen alta, ja liikkumista lumihangessa ja kesällä pehmeässä soisessa maastossa. Sorkat kasvavat talvella myös leveämmiksi ja korkeammiksi, koska kova maanpinta ei ole kuluttamassa sorkkia. Myös jalan kaksi taimmaista varvasta koskettavat maan pintaa edelleen kasvattaen kantavaa pinta-alaa.
[muokkaa] Alalajeja
Alaskan karibut ovat Grantin karibuja. Kanadan yleisimmät karibut ovat metsäkaribu ja tundrakaribu (barren-land caribou). Kookkaimman karibun, metsäkaribun esiintymisalue keskisessä Kanadassa levittäytyy koko mantereen poikki lännestä itään. Tundrakaribuja elää Luoteis-Kanadassa. Noin 10 000 pienikokoisempaa Pearyn karibua elää pohjoisessa Kanadan arktisessa saaristossa. Länsi-Kanadan vuoristojen karibut ovat metsäkaribuja.
[muokkaa] Karibu ja ihminen
Karibu on ollut ihmisten yksi pääravinnonlähteitä Pohjois-Amerikassa ja Euraasiassa. Karibuja ei olla laidunnettu ihmisten toimesta kuten poroja, mutta Alaskaan on tuotu poroja pienehköjä määriä Siperiasta laidunnettaviksi.
Karibujen metsästys ja siihen liittyvä toiminta on merkittävä elinkeino joillain alueilla Pohjois-Amerikassa. Myös luontoturismi on merkittävä elinkeino joillain alueilla.
[muokkaa] Uhkia
Karibu yleensä ei ole uhanalainen laji, mutta joistain sen paikallisista populaatioista ollaan huolissaan. Pohjois-Alaskassa Kanadan rajan vastaisella alueella suunnitellaan alueen öljyvarojen hyödyntämistä. Alueella sijaitsee rajan molemmin puolin liikkuvan Porcupine-lauman/populaation poikimisalue.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Mammal Fact Sheets: Caribou Canadian Wildlife Service & Canadian Wildlife Federation
- FAQ about Caribou US Fish & Wildlife Service - Alaska
- Notes on a Holiday Deer University of Alaska, Fairbanks
- Caribou Kenai Peninsula Online - Alaskan Newspaper
- All About Caribou www.taiga.net[1]
- Rangifer tarandus University of Michigan Museum of Zoology
[muokkaa] Aiheesta muualla
Being Caribou -elokuva 1500 kilometriä Porcupine-lauman mukana
