Karvian kirkko

Wikipedia

Karvian kirkko on Karvialla sijaitseva jalasjärveläisen Salomon Köhlström-Köykän rakennuttama puukirkko. Karvian kirkon rakentaminen aloitettiin vuonnna 1789. Se valmistui vajaassa kymmenessä vuodessa vuonna 1798 ja vihittiin käyttöön 1799. Kirkon vieressä sijaitseva tapuli valmistui vuonna 1806. Tamperelaisen Carl Gabriel Diederichsin tekemät seinämaalaukset ja alttaritaulu "Jeesus Getsemanessa" ovat vuodelta 1843^[1]. Tapulin edessä on perinteinen vaivaisukko.

[muokkaa] Historia

1600-luvun lopulla vielä harvalukuiset karvialaiset pyysivät lupaa rakentaa saarnahuoneen Karvialle, mutta tuomiokapituli kielsi hankkeen 22. elokuuta 1699. Karvialla oli toiminut pitäjänapulainen eli pappi jo vuosina 1656–1692 Kyrö-Skantzin linnakkeella. 1700-luvulla Karviassa ei asunut pappia.

Karvialaiset anoivat 20. joulukuuta 1780 piispa Haartaminen pitämillä piispankäräjillä kirkkoa, pappia ja hautausmaata. Lupaa ei kuitenkaan myönnetty kuin avaran saarnahuoneen rakentamiseen, jonka ei sopinut muistuttaa kirkkoa muodoltaan. Omaan hautausmaahan saatiin lupa.

Karvialaiset kuitenkin päättivät rakentaa saarnahuoneen sijasta oman kirkon, ja odottivat saavansa luvan kirkolle ja papilla sen jälkeen kun kirkko on valmis. Kirkon tekeminen vaati huomattavia taloudellisia uhrauksia ja paljon työtä, sillä Karviassa oli tuolloin vain noin 50 taloa. Kirkon paikasta käytiin kiistelyä ja lopulta päädyttiin ratkaisuun rakentaa se keskellä pitäjää. Mittaus suoritettiin pohjois-etelä suunnassa ja kirkon paikaksi sattui hyvä kuiva mäki.

Rakennusmestariksi saatiin Salomon Köhlström-Köykkä ja rakennustoimet aloitettiin 1789. Rakennushirret tuotiin taloista ympäri pitäjän ja vesikatto tehtiin tuohesta. Rakennustöiden etenemisestä ei ole tarkkaa tietoa. Kirkko kuitenkin valmistui vuonna 1798 vajaassa kymmenessä vuodessa. Kirkko oli hyvin yksinkertainen ja karu, eikä maalia oltu käytetty. Kirkko vihittiin käyttöön seuraavana vuonna 1799.

Kirkon viereen kellotapulin valmisti vuonna 1806 Salomon Köhlström-Köykän vävy Simon Juvel appensa tyyliin. Kirkonkelloja valettiin kolme eri kokoa Tukholmassa. Pienin 51 kg painoinen kirkonkello valettiin 1796, keskimmäisen vuonna 1801 valetun painoksi tuli 144,5 kg ja suurimman samaisena vuonna valetun 365,5 kg. Suurin kelloista on valettu uudelleen 1987 Sompilla Lapualla^[2].

Sota-aikana 1808–1809 venäläiset veivät kirkosta joitain esineitä, vaikka sotatoimia ei Karvialla käytykään.

Karvian väkiluku kasvui 1800-luvun alkupuolella ja kirkkorakennuksen laajentaminen toteutettiin 1837 suodenniemeläisen rakennusmestari Michel Roosin johdolla. Kirkkosali muutettiin ristin muotoiseksi. Luultavimmin myös tuohikatto muutettiin laajennuksen yhteydessä paanukatoksi. Vuonna 1843 sivuristeihin tehtiin lehterit. Lukkarinparvi rakennettiin 1883 saarnatuolin vastaiselle seinälle.

Ensimmäinen urkuharmoni Karvian kirkkoon ostettiin 1900-luvun alussa ja ensi kerran sillä säestettiin 24. tammikuuta 1904. Kirkon takaosaan rakennettiin urkuparvi 1952 peruskorjauksen yhteydessä ja uudet urut hankittiin sinne Vaasan Palosaaren kirkosta. Nykyiset 14-äänikertaiset urut on hankittu 1970-luvun puolivälissä. Ne rakensi vaasalainen Hans Heinrich.^[2]

Karvian ensimmäisenä kirkkoherrana toimi Jaakko Haapanen, joka aloitti muutaman kuukauden pituiseksi jääneen uransa 1. toukokuuta 1905. Hän kuoli saman vuoden syyskuussa.

Lämmityksen rakentamista kirkkoon esitettiin ensimmäisen kerran 1893, mutta ajatus ei saanut kannatusta. Kamina sakastiin saatiin rakennetuksi vasta 1919 ja kirkkosaliinkin saatiin 1927 kaksi suurta rautakamiinaa.

Seurakuntatalo Karvialle rakennettiin vuosina 1947–1948 ja kirkon peruskorjauskaukseen ryhdyttiin lokakuun lopulla 1950. Perusteellisen peruskorjauksen jälkeen kirkon uusintavihkiminen suoritettiin juhannuksena 1952.

Vuosien saatossa peruskorjauksen jälkeen kirkkoon on tehty monia nykyaikaistamisia ja korjauksia, muun muassa 1990-luvun alussa todettujen sienivaurioiden korjauksen yhteydessä.

Heikki Klemetti on kuvaillut Karvian kirkon sisustusta teoksessaan Suomalaisia kirkonrakentajia mitä mielenkiintoisimmaksi ja ehdottanut sen rauhoittamista kaikelta väheksyvältä uusinnalta. Klemetin mukaan siksi että se on luonnollisen yksinkertainen ja teeskentelemätön taidesuunta on yhtäältä viehättävää koristetaidetta, samalla kun se on kadonneen aikakauden sivistyshistoriallisesti arvokas muistomerkki.

Karvian kirkon historiallinen ja erikoinen rakennustyyli sekä koristeelliset sisämaalaukset on säilytetty kaikissa korjaus- ja maalaustöissä.

[muokkaa] Vaivaisukko

Karvian kirkon kellotapulin edessä on perinteinen vaivaisukko. Vaivausukon tilalla oli vuoteen 1876 puinen laatikko, jolloin se rikottiin ja tilalle päätettiin teettää vaivaispoika. Se kesti vuosikymmeniä mutta rikottiin osittain vuoden vaihteessa 1956–1957. Irrotettu pää löydettiin ja se asetettiin paikoilleen, mutta puu-ukko joutui kuitenkin viikon kuluttua varkaiden ja käsiin ja sitä ei enää löydetty. Puu-ukosta tarjottiin rahapalkkiota löytäjälle, mutta sitä ei koskaan saatu takaisin. Uusi 102 cm pitkä vaivaisukko veistettiin ja se astui palvelukseensa marraskuussa 1960.