Kaunispää
Wikipedia
Kaunispää on Inarin kunnassa 255 km Rovaniemeltä pohjoiseen sijaitseva 438 metriä korkea tunturi. Saariselän matkailukeskuksen vieressä sijaitsevana se on yksi puolestakymmestä matkailun käyttöön valjastetuista Suomen tuntureista, ja ainoa, jonka huipulle johtaa yleinen maantie.
[muokkaa] Omaperäinen historia
Puolentoistasadan vuoden ajan Kaunispään tunturin historia on ollut varsin erikoinen.
- Vuonna 1865, eli viisi vuotta ennen Lapin suurta kultaryntäystä Ivalojoella, tunturia sivuavasta Luttojoesta löydettiin kultaa. Nimismies K.W.Planting vaskasi Ruijan polun varrelta “kullan merkit”.
- 1913 valmistui Sodankylän ja Kyrön kylän (nykyinen Ivalo) välinen maantie ja samassa yhteydessä rakennettiin tie tunturin huipulle.
- Samoihin aikoihin tunturin laelle sijoitettiin palovartija tarkkailemaan kymmenien kilometrien päähän avautuvissa tunturimaisemissa mahdollisesti näkyviä merkkejä maastopaloista.
- 1931 valmistui maantie Petsamon Liinahamariin. Myös matkailu vilkastui ja Lotta Svärd -järjestö suunnitteli kahvilan rakentamista Kaunispään huipulle.
- 1930-luvulla Kaunispään huippu oli erityisesti ivalolaisten suosima käyntikohde erilaisten kokoontumisten ja juhlien yhteydessä.
- 1944 marraskuussa 2. Maailmansodan jälkimaininkeihin kuuluneessa Lapin sodassa Kaunispään rinteillä käytiin verisiä taisteluita. Kaikki huipun rakennukset, palovartijan maja, suurehko aitta ja muutama apurakennus, tuhoutuivat.
- 1952 rakennettin uusi palovartijan ns. ylämaja torneineen ja kahvilatiloineen.
- 1954 alkoi matkailutoiminta tunturin laella. Ravintolaa ja matkamuistomyymälää on sen jälkeen laajennettu kahdesti.
- 1971 Kaunispään laskettelurinteet otettiin käyttöön.
- Nykyisin tunturin vieressä sijaitseva Saariselän matkailukeskus on laajentunut Kaunispään etelärinteille lähes metsärajan korkeudelle. Hiihtohissit nousevat huipulle asti ja huipun kautta kulkevat huollettu hiihtolatu ja moottorikelkkareitti.
- 1,6 km:n pituinen tie Nelostieltä tunturin huipulle pidetään auki läpi vuoden. Huipulla kävijöiden määrä ylittää vuosittain 100 000.
[muokkaa] Lähteet
- Seppo J.Partanen, Saariselkä – magneettimäestä matkailukaupungiksi, Suomen Matkailuliitto 1992, ISBN 951-838-081-3.
- Saariselän Huipun vieras- ja varauskirjat.
- Saariselän Sanomat 2/2004, haastattelu: Markku Lehtinen.