Kehitysapu
Wikipedia
Kehitysapu on teollistuneiden maiden kehitysmaille antamaa taloudellista tai materiaalista tukea. Erona kriisiapuun tai humanitaariseen apuun on, että kehitysavun odotetaan parantavan olosuhteita pitemmällä aikavälillä, kun kriisiapu nimensä mukaisesti lievittää hetkellistä hätää. Usein käytetään myös nimitystä "kehitysyhteistyö", koska ihanteena on yhteistyösuhde maiden välillä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Avun antajat
Kehitysapu voi olla kahdenvälistä (esimerkiksi Suomi-Tansania bilateraaliset projektit), monenvälistä eli multilateraalista (esimerkiksi Maailmanpankin projektit) tai kansalaisjärjestöjen organisoimaa.
Vuonna 2004 OECDn jäsenmaat antoivat 78.6 miljardia yhdysvaltojen dollaria kehitysapua. Euroopan unionin osuus tästä oli 42.9 miljardia. Bruttokansantuotteesta EU antoi 0.36%, yksittäisistä maista eniten Norja 0.87% ja vähiten Italia 0.15%. Suomi oli lähellä EUn keskitasoa 0.35%:lla. Yhdysvallat antaa absoluuttisesti mitattuna eniten apua, mutta suhteellisesti mitattuna se oli vuonna 2004 Italian jälkeen OECD-maista viimeinen. Lähde:OECD.org Kansainvälisiä veroja on ehdotettu toisinaan kehitysavun rahoituksen lähteeksi.
[muokkaa] Apu osana kansainvälisiä suhteita
Apua on jaettu perinteisesti poliittisin perustein liittolaismaille. Näin esimerkiksi pidemmälle kehittyneet maat ovat saattaneet saada enemmän apua kuin kaikista köyhimmät. Heti kylmän sodan jälkeen apua vähennettiin tuntuvasti (esimerkiksi Suomessa, joskin sen sanotaan liittyvän enemmän kotimaan talouden lamaan kuin maailmanpolitiikkaan). Nykyään varsin yleisesti katsotaan myös, että vientiluottoina annettu apu on ollut usein lähinnä antajamaan omien yritysten tukemista, ja tästä avun muodosta pyritäänkin luopumaan. Avun antamisen motiiveina on usein eksplisiittisellä tasolla korostettu teollisuusmaiden velvollisuutta auttaa köyhien maiden ihmisiä. Mailla on myös paineita antaa apua, koska avun määrällä on merkitystä sille, mikä on maan status niin sanotussa "kansainvälisessä yhteisössä". Kehitysmaiden asukkaat eivät välttämättä aina pidä apua läheskään tärkeimpänä asiana rikkaiden ja köyhien maiden välisissä suhteissa. Avun sijasta saatetaan pitää esimerkiksi maailmankaupan rakenteiden muuttamista tärkeämpänä kehityksen onnistumisen kannalta.
[muokkaa] Apuun liittyvät kiistakysymykset
Kehitysavusta kiistellään paljon. Kiistat koskevat esimerkiksi sitä, kuinka paljon kehitysapua pitäisi antaa, kenelle sitä pitäisi antaa, mitä kautta sitä pitäisi antaa, ja minkälaista avun tulisi olla. Kehitysavussa keskeisiä ongelmia on ollut esimerkiksi apuprojektien kestävyys apuvaiheen jälkeen, avun synnyttämä asymmetrinen riippuvuus maiden välille, suoraan rahana annetun avun kulkeutuminen väärään paikkaan, ja yleinen avun tavoitteiden saavuttamisen epäonnistuminen. Tärkeä pohdintojen kohde on ollut, missä määrin apua pitäisi ehdollistaa: kuinka paternalistinen rikkaan ja köyhän maan välinen suhde saa olla? Monet korostavat, että apu menee paljon helpommin hukkaan, jos sen toteutumista ei valvota antajan taholta.
MITin tutkimuksen mukaan varmimmin perille meneviä kehitysavun muotoja ovat
- tuki suoraan perheille käytettäväksi lasten koulutukseen ja terveyteen
- koulutussetelit koulupukuja ja oppikirjoja varten
- valittujen lukutaidottomien aikuisten opettaminen lukemaan ja kirjoittamaan
- matolääkket ja vitamiinit sekä muut ravintolisät
- rokotukset ja aidsin ehkäisyohjelmat
- moskiittoverkot ja sisätiloissa käytettävät hyönteissumutteet
- sopivat lannoitteet
- puhtaan veden hankintaan tähtäävät laitteet
