Khmerien valtakunta

Wikipedia

Kartta Aasiasta ja Europaasta, n. 1200; Khmerin valtakunnan kultakautena.

Khmerien valtakunta oli aikoinaan suurin yhtenäinen valtakunta Kaakkois-Aasiassa, nykyisen Kambodzhan alueella. Valtakunta, joka irtaantui Chenlan kuningaskunnasta, hallitsi lopulta osia nykyajan Laoksesta, Thaimaasta ja Vietnamista. Valtakunnan muodostumisen aikaan khmereillä oli voimakkaat kulttuurilliset, poliittiset ja kaupalliset suhteet Jaavan,ja myöhemmin Srivijayan valtakunnan kanssa, joka rajasi Khmerien valtakunnan etelärajan. Valtakunnan suurin perintö on Angkor, joka oli valtakunnan pääkaupunkina sen historian keskivaiheilla. Alueen virallisiin uskontoihin kuului hindulaisuus ja mahayana-buddhalaisuus, kunnes theravada-buddhalaisuus saapui Sri Lankasta 1200-luvulla. Satelliitit ovat paljastaneet Angkorin olevan maailman suurin esi-teollistuneen ajan kaupunkikeskus, suurempi kuin New York nykyään.

Khmerien valtakunta on oikeastaan jatkoa Kambujan kuningaskunnalle, joten niillä on yhteinen historia. Välillä Khmerien valtakuntaa kutsutaankin Kambujaksi

Angkorista ei ole säilynyt yhtään kirjallista teosta, muuta kuin kiviin kaiverretut kirjoitukset. Siksi nykyinen tieto khmerien sivilisaatiosta on peräisin pääosin:

arkeologinen tutkimus
kirjoitukset steeloissa ja temppeleissä, joissa kerrotaan kuninkaiden poliittisia ja uskonnollisia tekoja
maalaukset temppelien seinissä, jotka kuvaavat armeijaa, elämää palatsissa ja tori- ja arkielämää
kiinalaisten diplomaattien, kauppiaiden ja matkailijoiden muistelmat ja raportit.

Khmerin kuningaskunnan aika Angkorissa alkoi 800-luvulla, kun kuningas Jayavarman II tuli hallitsevaan sukuun avioliiton kautta.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Jayavarman II - Khmerien valtakunnan perustaja

Jayavarman II (hallitsi 802-850), adoptoitiin prinssiksi Jaavan Sailendra-dynastian hoviin. Sitä ei tiedetä, oliko hän siellä pakosta vai ei. Hän kuitenkin vaikuttui jaavalaisesta kulttuurista ja sen jumalkuningas -hallinnosta, ja palattuaan Kambodzhaan hän julistautui jumalakuninkaaksi, Jayavarman II:ksi, ja erottautui Jaavasta. Tästä on päätelty, että Kambodzha on saattanut olla Jaavan vasalli ennen Jayavarmania.

On arveluksia, että Jayavarman II on yhdistettävissä legendaariseen kuninkaaseen, Jayavarman Ibikseen, joka tunnetaan kirjoituksissa 800-luvun alussa. Jayavarman Ibis asettui asumaan Angkorin alueelle, ja nai hallitsevan suvun tyttären, ja sai näin vallan. Kaikki muu tieto kuninkaasta on epäselvää legendaa.

[muokkaa] Yasodharapura -Khmerien valtakunnan ensimmäinen kaupunki

Jayavarman II:n ensimmäiset kolme seuraajaa tiedetään vain kirjoituksista. Indravarman I (hallitsi 877-889) onnistui laajentamaan valtakuntaa ilman sotia, ja hän aloitti suuret rakennusprojektit kaupasta ja maanviljelyksestä saaduilla vaurauksilla. Suurimpia olivat Preah Kon temppeli ja kastelujärjestelmä. Häntä seurasi valtaistuimella poikansa Yasovarman I (hallitsi 889-n.910), joka perusti uuden pääkaupungin Yasodharapuran, Angkorin ensimmäin kaupungin.

Kaupungin keskustemppeli rakennettiin Phnom Bakhengille, kukkulalle, joka on 60m Agkoria korkeammalla. Yasovarman I:n aikana tehtiin myös Itä-Baray, suuri tekojärvi (13,5 km) .

Bayonin temppelistä, Angkorista kaiverrus, jossa kuvataan khmerien armeijaa matkalla sotaan Champaa vastaan.

900-luvun alussa kuningaskunta jakautui. Jayavarman IV rakensi uuden pääkaupungin Koh Keriin, 100km päähän Angkorista. Vain Rajendravarman II:n (hallitsi 944-968) palatsi palasi Yasodharapuraan. Hän aloitti jälleen suuret rakennussuunnitema, joita aiemmat kuninkaat olivat esittäneet, ja rakennutti useita temppeleitä Angkorin alueelle. 950 syttyi sota Kambujan ja Champan kuningaskunnan kanssa nykyisen Vietnamin alueella.

Vuodesta 968 noin vuoteen 1001 hallitsi Rajendravarman II:n poika, Jayavarman V. Hänen tultua valtataistelun jälkeen kuninkaaksi, valtakunnassa hallitsi rauhan aika, joka näkyi vaurastumisena ja kulttuurin voimistumisena. Hän perusti pääkaupunkinsa Yashodharapuran lähelle, Jayenanagariin. Jayavarman V:n hovissa eli filosofeja, opettajia ja taiteilijoita. Uusi temppeleitä rakennetiin, joista tärkeimmät ovat Banteay Srei, jonka sanotaan olevan kaunein Angkorin temppeileistä, ja Ta Keo, ensimmäinen Angkorin temppeli, joka oli tehty kokonaan hiekkakivestä.

Jayavarman V:n kuoleman jälkeen alkoi levottomuudet. Kuninkaat hallitsivat vain muutamia vuosia, kunnes syrjäytettiin väkivaltaisesti. Lopulta Suryavarman I (hallitsi n. 1017- 1049) sai valtaistuimen taisteltuaan pitkään kilpailijaansa Jayaviravarmania vastaan. Hänen kaudellaan oli lukuisia vallankaappausyrityksiä, kuitenkin samalla valtakunta laajeni nykyisen Thaimaan alueelle. Angkorissa aloitettiin Länsi-Barayn, entistä isomman tekoaltaan rakentaminen.

[muokkaa] Suryavarman II

1000-luvulla jatkuivat taas valtataistelut ja konfliktit. Vain Suryavarman II:n (hallitsi 1113-1145) valtakaudella kuningaskunta oli sisäisesti yhtenäinen ja laajeni ulospäin. Koska kuningas oli vakaa Shivan palvoja, tuntuu mahdottomalta, että hänen kaudellaan rakennettiin Angkor Wat, koska se on omistutettu Vishnulle. Suryavarman II valloitti Monin kuningaskunnan nykyisen Thaimaan länsipuolelta, sekä alueita aina Burman rajoille asti. Etelässä valtakunta laajeni Malakan niemimaalle tuhoten Grahin kuningaskunnan. Myös idässä Champan alueita valloitettiin, ja pohjoinen raja siirtyi nykyisen Laoksen alueelle. Suryavarman II:n kuolema on epäselvä. Viimeisissä kirjoituksissa mainitaan hänen suunnitelleen hyökkäystä Champaan, joka on päivitty vuodelle 1145. Hän luultavasi menehtyi sotaretkellä 1145 ja 1150 välillä, joka heikensi valtakuntaa merkittävästi.

Tätä seurasi seuravaa valtataistelun ja väkivaltaisten kapinoiden ja sotien kausi. Lopulta 1177 khmerit lyötiin laivastotaistelussa Tonle Sap -järvellä, ja siitä tuli Champan kuningaskunnan maakunta.

[muokkaa] Jayavarman VII - Angkor Thom

Kartta Kambodzhasta Jayavarman VII:n aikana.

Tuleva kuningas, Jayavarman VII (hallitsi 1181-1206) oli ollut jo armeijan komenta ollessaan prinssinä, kuten aiemmatkin kuninkaat. Kun Champa valloitti Angkorin, hän kokosi armeijan ja valloitti takaisin pääkaupungin Yasodharapuran. 1181 hän nousi valtaistuimelle ja jatkoi sotaa naapurikuningaskuntaa vastaan seuraavat 22 vuotta, kunnes khmerit voittivat Champan vuonna 1203 ja valloittivat suuret osat sen maista.

Jayavarman VII oli viimeinen Angkorin suurista kuninkaista. Ei vain siksi että oli voitokas sodassaan Champaa vastaan, vaan hän ei ollut tyranni kuten edeltäjänsä, ja hän yhdisti valtakunnan, sekä hän hän aloitti merkittäviä rakennustöitä. Uuden pääkaupungin nimeksi tuli Angkor Thom (suom. "Suuri kaupunki"). Kaupungin keskellä oli Bayonin buddhalaistemppeli. Muita tärkeitä Jayavarman VII:n rakennuttamia temppeleitä olivat Ta Prohm, Banteay Kdei ja Neak Pean, sekä myös tekojärvi Srah Srang. Myös suuret tieverkostotyöt aloitettiin, joka lopulta yhdisti jokainsen valtakunnan kaupungin. Hän myös perusti 102 sairaalaa.

[muokkaa] Zhou Daguan - viimeinen kukoistus

Valtakunnan historia Jayavarman VII:n jälkeen on hämärän peitossa. 1220-luvulla khmerit vetäytyivät monilta itäisiltä valloittamiltaan alueilta. Yksi Jayavarman VII:n jälkeläisistä, Indravarman II kuoli 1243. Lännessä thai-kansat kapinoivat ja perustivat ensimmäisen Thai-valtakunnan, Sukhothain. Seuraavina 200 vuotena Sukhothaista tuli khmerien valtakunnan suurin kilpailija. Indravarman II:sta seurasi todennäköisesti Jayavarman VIII (hallitsi 1243 tai 1267-1295). Pimeän 1200-luvun jälkeen suurin osa Buddha-patsaista tuhottiin (arkeologien mukaan jopa yli 10 000), ja buddhalaistemppelit muutettiin hindutemppeleiksi. Samoihin aikoihin todennäköisesti Angkor Watin rakentaminen aloitettiin, vaikka kirjoitukset väittävät muuta. Mongolit Kublai-kaanin johdolla uhkasivat valtiota 1283. Khmerit välttivät sodan maksamalla mongoleille vuotuisen lunnasrahan. Uusi kuningas Srindravarman (hallitsi 1295-1308) oli thevarada-buddhalainen, ja hänen kaudellaan buddhalaisuus palasi valtakuntaan.

Syksyllä 1296 kiinalainen diplomaatti Zhou Daguan saapui Angkoriin, ja viipyi Srindravarmanin hovissa vuoden. Hän tuskin oli ensimmäinen tai viimeinen kiinalaisten edustaja valtakunnassa, mutta kuitenkin hänen vierailunsa on huomattava, sillä hän kirjoitti tarkkoja kuvailuja elämästään Angkorissa. Hän kuvaukset ovat tärkeimpiä lähteitä Angkorin historian ja arkipäivän tutkimisessa. Hänen kuvauksistaan on opittu mm. että Bayonin temppeli oli aikoinaan päällystetty kullalla.

[muokkaa] Valtakunnan tuho

On olemasssa muutamia historiallisia kirjoituksia Srindravarmanin hallituskautta seuranneesta ajasta. On löytynyt vain kirjoituksia pilarista, jossa mainitaan accesion of a king in the year 1327 tai 1267. Enempää suuria temppeleitä ei rakennettu. Historioitsijat epäilevät theravada-buddhalaisuudella olevan jotain yhteyksiä tähän. Ei ollut enää tarvetta pystyttää suuria temppeleitä jumalille. Läntinen naapuri, ensimmäinen Thai-valtakunta (Sukhothai), hävisi kun toinen Thai-valtakunta (Ayutthaya) valtasi sen vuonna 1350. Vuoden 1352 jälkeen thait tekivät useita hyökkäyksiä Kambujaan, tosin ne kaikki torjuttiin. Kuitenkin 1431 Thai-valtakunta sai lyötyä khmerit ja valloittivat Angkorin.

Khmerien valtakunnan keskus siirtyi nykypäivän Phnom Penhin alueelle. Angkoria ei kuitenkana täysin hylätty; yksi kuningashaara jäi sinne, samalla kun toinen siirtyi Phnom Penhiin ja perusti sinne tynkävaltakunnan. Lopullinen Angkorin tuho johtui taloudellisista ja poliittisista syistä. Phnom Penhistä tuli Mekongin kaupan keskus, ja Angkor näivettyi. Kalliit rakennustyöt ja kuninkaallisten sukuhaarojen taistelut sinetöivät lopun Khmerien valtakunnalle. Valtakunta lakkasi olemasta, ja jäljelle jäi pieniä khmerien asuttamia alueita.

On myös löydetty todisteita, että Angkor olisi otettu myöhempinä aikoina uudelleen käyttöön. Kuningas Ang Chand (hallitsi 1530-1566) otti yhden alueen kaupungeista pääkaupungikseen. Kuningas Barom Reachea I (hallitsi 1566-1576) onnistui hetkellisesti ajamaan thait pois Angkorista. 1600-luvulla japanilaset perustivat siirtokuntia entisen valtakunnan alueelle, ja japanilaisissa kirjoituksissa mainitaan khmerien hallitsemista itsenäisistä kaupungeista.