Klassinen kreikka

Wikipedia

Kreikan kielen
historia
(katso myös: Kreikkalainen kirjaimisto)

Alkukreikka
(n. 2000 eaa.)

Mykenen kreikka
(n. 1600–1100 eaa.)

Muinaiskreikka
Klassinen kreikka (n. 800–300 eaa.)
Koinee-kreikka (n. 300 eaa. - 330)

Bysantin kreikka
(n. 330–1453)

Nykykreikka
(1453-)

Klassinen kreikka käsittää muinaiskreikan kielen historian antiikin Kreikan arkaaisella ja klassisella ajalla noin vuosina 800–300 eaa. Muinaiskreikan aikaan kuuluu myös hellenistinen eli jälkiklassinen aika. Tämän ajan kreikan kieli muodostaa kuitenkin oman vaiheensa, koinee-kreikan eli hellenistisen kreikan. Klassista kreikkaa edelsivät puolestaan mykeneläinen kreikka ja alkukreikka.

Klassinen kreikka oli suurelta osin Ateenassa puhuttua Attikan murretta. Sillä on luotu suurin osa antiikin Kreikan arvostetuimmasta kirjallisesta kulttuuriperinnöstä ja sitä on arvostettu puhtaana kreikkana vastaavasti kuin Ciceron latinaa on pidetty klassisena latinana. Klassista kreikkaa kirjoittivat muun muassa Kreikan arvostetuimmat näytelmäkirjailijat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides sekä merkittävimmät filosofit kuten Platon ja Aristoteles.

[muokkaa] Murteet

Kreikan kieli alkoi muotoutua paikallisiksi muodoiksi jo ennen kuin kreikkaa puhuvat heimot asettuivat Kreikkaan. Varsinainen murteiden muodostuminen tapahtui kuitenkin sen jälkeen. Koko kreikan kielen historian ajan kieli on ollut jakautunut useisiin murteisiin, jotka eivät ole noudattaneet mitään maantieteellisiä rajoja, ja vaikka olisivatkin, rajat olivat koko ajan liikkeessä sillä helleeniset kansat liikkuivat myös usein. Esiklassisen ja klassisen ajan murteet ovat dokumentoituna kirjallisessa muodossa 700-luvulta eaa. alkaen ja ne kehittyivät varmuudella jo kauan ennen tätä. Muinaiskreikka voidaan jakaa seuraaviin murrealueisiin:

Attikalais-joonialainen
- Joonialainen
- Attikalainen

Keskinen
- Arkadia-kyproslainen
- Aiolia-akhaialainen
  - Aiolialainen (boiotialainen, lesboslainen, thessalialainen ja aigeialainen)
  - Akhaialainen (enimmäkseen argoslainen)

Läntinen
- Luoteinen (doorilainen, muinaismakedonia)

[muokkaa] Äänteet

Kreikkalaiset aakkoset
Α alfa	Β beeta	Γ gamma	Δ delta
Ε epsilon	Ζ zeeta	Η eeta	Θ theeta
Ι ioota	Κ kappa	Λ lambda	Μ myy
Ν nyy	Ξ ksii	Ο omikron	Π pii
Ρ rhoo	Σ sigma	Τ tau	Υ ypsilon
Φ fii	Χ khii	Ψ psii	Ω oomega
Luettelo kirjaimista

[muokkaa] Äännemuutokset

Seuraavat alkukreikassa tapahtuneet äännemuutokset pätevät kaikkiin muinaiskreikan murteisiin:

Tavulliset /r/ ja /l/ muuttuivat /ro/:ksi ja /lo/:ksi mykeneläisessä kreikassa ja aiolialaisessa kreikassa; muutoin niistä tuli /ra/ ja /la/, tai /ar/ ja /al/ ennen soinnullisia, vastaavasti.
Äänteen /h/ poisjättäminen alkuperäisestä /s/:stä (paitsi sanan alussa).
Äänteen /j/ poisjättäminen.
Äänteen /w/ poistjättäminen monissa murteissa (myöhäisempi kuin /h/ ja /j/:n poisjättäminen).
Labiovelaarien poisjättäminen; ne muuttuivat esimmäkseen labiaaleiksi, joskus dentaaleiksi tai velaareiksi.
Peräkkäisten vokaalien supistuminen seurauksena /h/:n ja /j/:n poisjättämisestä (ja vähäisemmässä määrin /w/:n poisjättämisestä); enemmän attikalaisessa kreikassa kuin muissa.
Selvästi erottuvan sirkumfleksiaksentin kehittyminen, seurauksena supistumisesta ja erilaisista muista muutoksista.
Aksentin rajoittuminen kolmeen viimeiseen tavuun, sekä erilaisia muita rajoituksia.
Äänteen /n/ poisjättäminen ennen /s/:ää (osittaisesti kreetalaisessa kreikassa, edeltävän vokaalin kompensoivalla pidentymisellä.

Huomaa, että äänteet /w/ ja /j/, kun ne seurasivat vokaalia eivätkä edeltäneet vokaalia, yhdistyivät varhain vokaalin kanssa diftongiksi, eivätkä näin jääneet pois.

Äänteen /h/ ja /w/ poisjättäminen konsonantin jälkeen kompensoitui edeltävän vokaalin pidennyksellä. Äänteen /j/ poisjättäminen konsonantin jälkeen aiheutti monimutkaisia muutoksia, kuten edeltävän vokaalin doftongisoitumista, tai edeltävän konsonantin palatalisaation tai jonkun muun muutoksen. Joitakin esimerkkejä:

/pj/, /bj/, /phj/ -> /pt/
/lj/ -> /ll/
/tj/, /thj/, /kj/, /khj/ -> /s/ konsonantin jälkeen; muutoin /tt/ (attikalainen), /ss/ (joonialainen)
/gj/, /dj/ -> /zd/
/mj/, /nj/, /rj/ -> /j/ transponoituu ennen konsonanttia muodostaen diftongin edeltävän vokaalin kanssa
/wj/, /sj/ -> /j/, muodostaen diftongin edeltävän vokaalin kanssa

[muokkaa] Esimerkkejä

Ὃτι μὲν ὑμεῖς, ὦ ἄνδρες Ἀθηναῖοι, πεπόνθατε ὑπὸ τῶν ἐμῶν κατηγόρων, οὐκ οἶδα: ἐγὼ δ' οὖν καὶ αὐτὸς ὑπ' αὐτῶν ὀλίγου ἐμαυτοῦ ἐπελαθόμην, οὕτω πιθανῶς ἔλεγον. καίτοι ἀληθές γε ὡς ἔπος εἰπεῖν οὐδὲν εἰρήκασιν.

"En tiedä, minkä käsityksen te, Ateenan miehet, olette saaneet asiasta syyttäjieni taholta. Mutta totisesti minä itsekin olin vähällä saada väärän käsityksen omasta olemuksestani heidän vaikutuksestaan: niin vakuuttavasti he puhuivat; ja kuitenkaan heidän puheissaan ei ole ollut sanaakaan totuutta."
-- Platon, Sokrateen puolustuspuhe (suom. Päivö Oksala)