Konedirektiivi
Wikipedia
Konedirektiivi on EUn koneturvallisuuden säännösten yhtenäistämiseksi ja kaupanesteiden poistamiseksi laadittu direktiivi. Suomessa se tuli voimaan Suomen liittyessä EU:hun vuonna 1994 ja se tuli näkyvimmin yleiseen tietoisuuteen CE-merkinnän kautta.
Konedirektiivin periaatteita on oma valvonta, jonka mukaan koneen valmistaja vastaa, että laite on turvallinen. Esimerkiksi sähkölaitteissa oli aikaisemmin tuotteen markkinoimiselle pakollisena kunkin maan viranomaisten hyväksyntä, mikä käytännössä oli jonkinlainen kaupaneste. Nykyään valmistaja vastaa, että laite vastaa yhtenäistetyn koneturvallisuuslainsäädännönvaatimuksia ja tehdessään koneeseen CE-merkinnän valmistaja antaa vaatimustenmukaisuusvakuutuksen. Jos koneen tai laitteen kanssa ilmenee ongelmia, niin viranomaiset voivat vaatia valmistajalta niin sanottua rakennetiedostoa, josta käy ilmi, että kone on suunniteltu ja valmistettu koneturvallisuusdirektiivin alaisen lainsäädännön mukaisesti.
Ensimmäinen konedirektiivi vuodelta 1989 kumottiin vuonna 1998 voimaan tulleella versiolla. EU hyväksyi uusimman konedirektiivin huhtikuussa 2006. Uuden konedirektiivin tavoitteena on yksinkertaistaa valmistajalle asetettuja velvoitteita sekä poistaa vanhan direktiivin ongelmallisia kohtia. Konedirektiivin soveltamisaluetta on laajennettu ja samalla on poistettu viimeisiä konekaupan teknisiä esteitä. Uudessa direktiivissä vaihtoehdoksi erityisen vaarallisille koneille, joille on vaadittu tyyppihyväksyntää, tulee lisävaihtoehdoiksi joko valmistamaa kone eurooppalaisen standardin mukaisesti tai kolmannen osapuolen hyväksymä valmistajan laatujärjestelmä
