Krillihylje
Wikipedia
| Krillihylje | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
Krillihylje (Lobodon carcinophagus) on varsinaisien hylkeiden alaheimoon kuuluva laji, joka asustaa lähinnä Etelämantereen rannikolla ja ahtojääalueella. Vaeltavia yksilöitä tavataan toisinaan Uuden-Seelannin, Australian sekä Etelä-Afrikan ja -Amerikan rannikkovesillä. Yleensä Krillihylkeet ovat 203-241 cm pitkiä, mutta on tavattu myös 262 cm pitkä yksilöitä. Krillihyljeet painavat 200-300 kg. Krillihylkeet voivat elää enintään 39-vuotiaiksi.
[muokkaa] Ulkonäkö
Krillihylkeellä on tummanruskea karvapeite, joka haalistuu kesän tullen, mutta krillihylje luo sen uudestaan vuosittain tammi-helmikuussa. Sillä on räpylälliset takaraajat, joita krillihylje kohottaa ylös jäällä liikkuessaan. Krillihylkeellä on myös paksu rasvakerros ja rotevat räpylät, jotka ovat suureksi avuksi krillihylkeen liikkuessa maalla.
[muokkaa] Lisääntyminen
Syys-lokakuussa tiineet naaraat raahautuvat jäälautoille synnyttämään yhden poikasen. Näinä aikoina uros liittyy naaraan seuraan karkottaen kaikki pedot ja kilpailevat urokset. Naaras imettää poikastaan neljän viikon ajan. Sinä aikana se hyökkää liian tungettelevan uroksen kimppuun. Uros ajaa vieroitetun poikasen tiehensä ja parittelee naaraan kanssa jäällä. Uutta kumppania se ei pariteltuaan etsi. Vieroitettu poikanen osaa jo uida, ja se jätetään selviytymään omin avuin. Kahden vuoden kuluttua siitä on kasvanut aikuinen hylje. Krillihylje saavuttaa sukukypsyyden 3–6-vuotiaana.
[muokkaa] Ravinto
Krillihylje käyttää ravintonaan nimensä mukaisesti krillejä, pieniä katkarapuja muistuttavia äyriäisiä. Niitä se nauttii arviolta 20 kg päivässä. Se seurailee krilliparvia, ahmii krillejä avonaiseen suuhunsa ja nielee sellaisenaan. Se pystyy myös imaisemaan saaliseläimen onkalosta. Vaeltelevia krilliparvia seuraillessaan krillihylje joutuu joskus pois ahtojäävyöhykkeeltä. Vaarana on silloin, että se itse joutuu merileopardin tai miekkalavaan saaliiksi.
