Kumykit
Wikipedia
| kumykit | |
|---|---|
| Kokonaismäärä | 423 000 |
| Pääasiallinen asuinalue | Dagestan |
| Kieli (kielet) | kumykki |
| Uskonto (uskonnot) | sunnalaisuus |
Kumykit ovat turkkilais-tataarilainen kansa Dagestanissa Kaukasian itäosassa Venäjällä. Heidän asuinalueensa ulottuu pohjoisessa Kumykkiylänköön ja etelässä Terekkiin sekä idässä Kaspianmereen. Kumykkiylänkö on hyvin hedelmällistä aluetta.
Venäjällä asui vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 422 000 kumykkiä[1], joista asui Dagestanissa 267 500, jossa he muodostavat 12 prosenttia väestöstä ja ovat näin ollen maan kolmanneksi suurin etninen ryhmä. Pohjois-Ossetia-Alaniassa asuu 12 659 kumykkia mikä on 1,78 prosenttia tasavallan väestöstä[2]. Jonkin verran kumykkeja asuu myös Venäjän ulkopuolella lähinnä entisen Neuvostoliiton alueella. Esimerkiksi Ukrainassa asui vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 718 kumykkia[3].
Kumykit puhuvat turkkilaisiin kieliin kuuluvaa kumykkia. Uskonnoltaan kumykit ovat pääasiassa sunnalaisia muslimeita, mutta heillä on säilynyt joitain uskonnollisia rituaaleja ajalta ennen islamiin kääntymistä.
Kumykit ovat Edustamattomien valtioiden ja kansojen yhteisön, EVKY:n, jäsen.
[muokkaa] Historia
Oletettavasti Klaudios Ptolemaios tunsi kumykit nimellä kami ja kamaks. Useat tutkijat pitävät kumykkeja kasaarien jälkeläisinä. A. Vambry olettaa kumykkien asettuneen nykyiselle asuinalueelleen kasaarien kuningaskunnan kukoistusaikana 700-luvulla. Kumykeilla oli 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla itsenäinen kuningaskunta, jonka pääkaupunkina oli Tarki ja jonka hallitsijaa kutsuttiin nimellä Šamkhal.
Venäjä rakensi kumykkien alueelle linnoituksia vuonna 1559. Kumykit olivat naapurikansojaan sivistyneempiä, minkä vuoksi muut kaukasialaiset kansat kunnioittivat heitä.
Viime vuosina kumykkinationalistit, kuten Salau Aliev ovat, kasaarien historian innoittamina vaatineet kumykeille johtoasemaa Dagestanissa.
