Kustaa Paturi
Wikipedia
Kustaa Wilhelminpoika Paturi, (s. 23. maaliskuuta 1812 Janakkalassa, Turengissa – k. 10. toukokuuta 1868 Janakkalassa) oli 1800-luvulla suomalaisen talonpoikaissäädyn merkittävimpiä edustajia. Kustaa Paturi oli etevä runoilija ja kirjoittaja, joskus tunnettu myös nimillä Turen tai Thurén.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Kustaa Paturi kuului hämäläisen talonpoikaiston yläluokkaan: hänen isänsä Wilhelm Mikonpoika oli lautamies ja kolmen verotalon omistaja ja edusti siten ajankohdan talonpoikaiston ylintä kerrosta. Vanhimman poikansa Wilhelmin isä pani koulutielle, mutta poika kuoli tapaturmaisesti hukkumalla ollessaan Tenholan kappalaisena.
[muokkaa] Elämä
Pojista toiseksi vanhin, Kustaa Wilhelminpoika joutui isä-Wilhelmin kuoltua 1826 melko pian kantamaan äitinsä Helena Maria Eerikintytär Jussilan kanssa vastuun niin talosta, vanhimman veljen opintojen rahoittamisesta kuin nuoremmista lapsistakin. Niinpä Kustaa Paturilla ei ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin vanhemman veljensä tavoin, mutta lukemisesta ja kirjoittamisesta innostuneena hän hankki nämä taidot äitinsä avustuksella ja itsenäisellä opiskelulla.
Kustaan aikuiselämä jakautuu usealle elämänalueelle. Erityisesti hän oli maanviljelijä eli "maamies", kuten hänen tunnettu nimimerkkinsä kuului. Sen lisäksi hän oli kirjailija, ahkera sanomalehtikirjoittaja, talousmies, kansakoulun agentti ja koulutuksen kannattaja, köyhäinhoidon edistäjä ja aktiivinen keskustelija yhteiskunnallisissa asioissa.
[muokkaa] Tuotanto
Paturin ensimmäinen julkinen kirjallinen esiintyminen tapahtui 1838, kun hän julkaisi Lönnrotin Mehiläisessä runomuotoisen kiistakirjoituksen erään savolaiskirjoittajan hämäläisvastaiseen runoon. Kirjallinen kiista teki Paturista tunnetun, ja jo sen avulla hän pääsi kansallisten kynäilijöiden joukkoon.
Varsinainen läpimurto oli kuitenkin 1842 ilmestynyt runoteos Huvi-Lauluja Hämeestä, joka sai myönteisen vastaanoton kirjallisissa piireissä, sillä rahvaaseen kuuluvan talonpojan runokokoelman ilmestymistä pidettiin merkkitekona. Jo seuraavana vuonna yksi kirjan runoista, ”Kirviselle”, ilmestyi ranskankielisenä käännöksenä Suomessa vierailleen Xavier Marmierin matkakertomuksessa ihailevin kommentein varustettuna. Kustaa Paturi tunnetaan kuuluisasta runosta Leivolle, jossa on Joseph Haydnin sävel.
[muokkaa] Leivolle
Ilon ääni ihanainen
ilmoille ilmestyi,
kun tuo lintu laulavainen
laaksojamme lähestyi.
Katsos, kuinka korkealle
lentelee ja laulelee,
Lempeälle laulullansa
Korkehinta kiittelee.
Laula, laula lintuseni,
lennä ylös pilvihin
kantamahan kiitokseni
Luojan tykö taivaihin
Runoileva talonpoika hoiti omaa tilaansa, vaimonsa ja tämän lasten omistamaa Jussilan rusthollia sekä osallistui pitäjän yhteiseen elämään. Hänen ehdotuksiaan pitäjän lasten koulunkäynnin tehostamiseksi vastustettiin ankarasti vielä 1840- ja 1850-luvuilla. Köyhäinhoidossa hän osallistui ainoana suomenkielisenä ja ei-opillista sivistystä saaneena uuden köyhäinhoitoasetuksen lausuntojen antamiseen. Hän esitti tässä pitkässä lausunnossa Yrjö Koskisen voittajaksi, mutta kiistan työvelvollisuudesta ja liikkumavapaudesta hän hävisi.
[muokkaa] Maanviljely
Maanviljely ja sen järkiperäinen uudistaminen olivat Kustaa Paturin kirjoitusten lempiaiheita. Hänhän viljeli eräässä vaihessa kahta suurta hämäläistaloa, omaa kotitilaansa ja Hyvikkälän Jussilan rusthollia. Näin hän oli koko elämänsä päivittäisessä kosketuksessa maatalouden arkeen.
Kustaa Paturin murheena oli talonpoikien tietämättömyys, jota ruokki ahneus ja ennakkoluulot ja osittain jopa noituus. Maatalouden koulutus oli olematonta, ja siihen hän esitti kirjoituksissaan parannuksia. Hän oli sitä mieltä, että Mustialan opisto ei kyennyt vastaamaan talonpojan opintotarpeita, vaan se keskittyi suurtilallisten voutien kouluttamiseen. Myöskään sopivaa oppikirjaa itseopiskelijalle ei ollut tarjolla ja se puutteesta Paturi kirjoitti usein. Maanviljelyn parantamiseksi hän kehitti jopa uudenlaisen suoauran ja järjesti tilallaan mm. kyntökilpailuja palkinnoksi saamiensa skotlantilaisten rauta-aurojen käyttämiseksi ja uusien tapojen opettamiseksi niin lähiympäristölleen kuin laajemminkin viljelijöille.
Hän kirjoituksensa olivat asiantuntevia opastusartikkeleita maamme suomenkielisiin sanomalehtiin, eritoten Hämeenlinnassa ilmestyvään Hämäläiseen sekä pääkaupungin Suomettareen. Useat Paturin kirjoituksissaan ehdottamat maanparannusmenetelmät ja maanhoitotavat tulivat käyttöön vasta vuosia myöhemmin.
[muokkaa] Kansakoulu
Kansan sivistystason kohottajana paras keino oli Kustaa Paturin mielestä kansakoulu, niin pojille kuin tytöillekin tarkoitettuna. Paturin toiminta kansakoulun saamiseksi tuotti lopulta tulosta ja Janakkalan ensimmäinen kunnallinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1861 ja oli ensimmäinen koko maassa. Vastustus pitäjän talonpoikien keskuudessa oli ankaraa, mutta Paturi toteutti unelmansa, sillä hänen mielestään tyttöjen ja poikien koulunkäynti poistaisi yhteiskunnasta monia negatiivisia seikkoja kuten köyhyyden, riettaat elintavat jne.
[muokkaa] Naisasia
Tämän kaiken lisäksi hän julkaisi Hämäläisessä vuonna 1861 näytelmän, jossa hän voimakkaan pateettisesti vaati naisten puolueen perustamista Suomeen ajamaan naisten oikeuksien toteuttamista. Näytelmä itessään ei ole kovin ihmeellinen eikä dramaattisesti vaikuttava, mutta ei hänellä juuri ollut esikuviakaan kirjoittamiselle, sillä suomalainen näytelmäkirjallisuus teki vasta syntymistään. Merkittävää on juuri tuo kannanotto naisten aseman puolesta, joka aktualisoitui maassamme vasta 20 vuotta myöhemmin.
[muokkaa] Muut toiminta
Myös talouselämään hän osallistui aktiivisesti. Hän oli perustamassa Suomen Yhdyspankkia ja myöhemmin vielä Janakkalan Säästöpankkia vuonna 1861. Kirjoitukset tulleista, vapaista markkinoista sekä ylenmääräisen lainanoton haitallisuudesta ilmestyivät usein valtakunnallisissa lehdissä. Usein häneen viitattiinkin nimenomaan maininnalla "se Paturi" tai tunnettu Paturi.
Paturi kuoli suurena nälkävuonna 1868 monien auttamiensa vähäosaisten tavoin. Hän oli perustanut omalle tilalleen, joka oli vilkkaiden teiden risteyksessä, köyhäinkeittiön, josta hän jakoi ohi kulkeville ruokaa. Näin hän sai lavantaudiksi epäillyn tartunnan ja menehtyi siihen kesken työn.
Kustaa Paturin sukulaisia asuu yhä Janakkalassa ja muualla Suomessa. Heistä tunnetuin linee Heguli eli näyttelijä Helge Herala.
[muokkaa] Lähteet
- Seppälä Felix: Kustaa Paturi 1812–1868. Teoksessa: Suomen talonpoika Lallista Kyösti Kallioon. 1952.
- Lehtiö Ossi: Kustaa Paturi. Maamies. 2002.
