Kyllikki Saaren murha
Wikipedia
Auli Kyllikki Saari (syntynyt 6. joulukuuta 1935, kuollut 17. toukokuuta 1953) oli tyttö, joka surmattiin Isojoella 17. toukokuuta 1953 hänen ollessaan vasta 17-vuotias. Tapaus on yksi Suomen kuuluisimpia henkirikoksia eikä sen tekijä ole koskaan selvinnyt.
Kyllikki Saari nähtiin elossa viimeisen kerran 17. toukokuuta 1953, jolloin hän lähti hengelliseen nuorisotilaisuuteen Kortteenkylän kansakouluun ystävänsä Maiju Helena Yli-Hietalan kanssa. Kotiin palatessaan Kyllikki ja Maiju erosivat Meijerin risteyksessä, josta Kyllikki lähti pyöräilemään Kauhajoentietä pitkin kotiinsa. Sinne asti hän ei koskaan päässyt.
Kyllikin vanhemmat tekivät katoamisilmoituksen kaksi päivää myöhemmin. Alkoi laaja etsintäoperaatio, jossa olivat mukana isojokelaiset, lehtimiehiä ja radiotoimittajia. Etsintöjä jatkettiin tuloksetta heinäkuuhun asti, kunnes kaksi marjastajaa näki suonsilmäkkeestä pilkottavan polkupyörän renkaan. Pian kävi ilmi, että pyörä kuului Kyllikille. Renkaiden venttiilit oli poistettu, jotta se uppoaisi paremmin suohon jälkiä jättämättä.
Lauantaina 10. lokakuuta yhdeksän aikoihin aamulla Valtteri Mäkelä -niminen mies nosti maasta mytyn, joka osoittautui Kyllikin kengäksi. Kengän sisään oli tungettu kaulaliina ja miesten sukka. Kaulaliinassa oli hampaanjälkiä, josta pääteltiin että sitä olisi käytetty suukapulana. Sukan omistaja ei koskaan selvinnyt.
Sunnuntaina 11. lokakuuta aamupäivällä Ilmari Hietaoja -niminen mies kiinnitti huomiota kuivuneeseen männynnäreeseen, joka seisoi keskellä suomätästä. Kun multaa ja mättäitä oli poistettu, paljastui puolen metrin syvyydestä osittain maatuneena Kyllikki Saaren ruumis, jonka alaruumis oli paljas ja toinen rinnoista vedetty ulos rintaliiveistä. Oikeuslääketieteen professori Unto Uotila totesi ruumista tutkittuaan, että Kyllikki oli saanut surmansa päähän osuneesta tylpän esineen iskusta, joka oli suunnattu kasvoihin. Emättimestä ei löytynyt miehen siemennestettä, mutta se ei poissulje seksuaalirikoksen mahdollisuutta.
Kyllikki Saari haudattiin 25. lokakuuta 1953. Siunaustilaisuuteen Isojoen kirkolla osallistui ennätysmäärä surijoita, noin 25 000 ihmistä.
Epäiltyjä Kyllikki Saaren tapauksessa on ollut ennätysmäärä. Eräs, jota epäiltiin pitkään, oli pastori Kauko Kanervo, jolla oli kuitenkin vedenpitävä alibi. Tekijäksi on myös epäilty Bodominjärven murhiinkin liitettyä saksalaista Hans Assmannia, mutta sitä ei ole koskaan todistettu. Virallisesti tutkimukset kirjattiin lopetetuiksi elokuussa 1956.
Kyllikki Saaren suohautaa käy edelleen kesäisin katsomassa suuri joukko väkeä. Hauta sijaitsee seututien 661 varrella Isojoelta Kauhajoelle päin, noin paikassa .
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Hannes Markkula: Kuusi suomalaista murhaa. (Gummerus, 1997) ISBN 951-20-5081-1 (sid.)
- Aake Jermo: Murha ei vanhene koskaan: reportaasi surmantöistä (Otava, 1975) ISBN 951-1-02135-4 (sid.)
- Hannes Markkula: Suomalainen murha 1953-1990. (Eurooppalainen Kustannustalo, 1991) ISBN 951-96267-0 (sid.)
