Kymijoki

Wikipedia

Kymijoki
Kymijoen Langinkoskenhaara Kotkassa
Alkulähde	Päijänne
Laskupaikka	Suomenlahti
Maat	Suomi
Pituus	204 km
Alkulähteen korkeus	78,2 m

Kymijoki (ruots. Kymmene älv) on Kotkan edustalla Suomenlahteen laskeva Kymijoen vesistön laskujoki Suomessa. Kymijoen varrella on monia vesivoimaloita, ja ennen se oli tärkeä puutavaran kuljetusväylä.

[muokkaa] Maantiede

Kymijoen pituus on 184–204 kilometriä suuhaarasta riippuen. Joki alkaa Kymijoen vesistön pääjärvestä Päijänteestä. Kalkkisten koskista alkavan järvireitin suurimpia järviä ovat Ruotsalainen ja Konnivesi. Mäntyharjun reitti laskee Pyhäjärveen ja Valkealan reitti yhtyy jokeen Kuusankosken ja Valkealan rajalla. Ensimmäisen Salpausselän jälkeen alkaa lähes järvetön osuus, jonka varrella ovat Korian, Myllykosken ja Inkeroisten taajamat. Hurukselan kylän jälkeen seuraa alajuoksun ainoa asumaton alue Kotkan ja Anjalankosken rajalla, jossa Kymijoki jakautuu Hirvikoskenhaaraan ja Pernoonhaaraan. Nämä jakautuvat edelleen viiteen suuhaaraan, jotka ovat lännestä itään lueteltuina Ahvenkoskenhaara Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalla, Pyhtäänhaara Pyhtäällä sekä Langinkoskenhaara, Huumanhaara ja Korkeakoskenhaara Kotkassa.

[muokkaa] Historia

Päijänteen vedet virtasivat alun perin pohjoiseen, mutta maankohoamisen seurauksena ne mursivat uuden reitin etelään ensimmäisen Salpausselän läpi 4900–4000 eaa. Kymijoen osa ensimmäiseltä Salpausselältä mereen oli syntynyt jo aikaisemmin. Pieni Nummenjoki on ollut jääkauden jälkeen yksi Kymijoen suuhaaroista.

Kymijoki toimi Ruotsin ja Venäjän rajajokena Turun rauhasta (1743) Haminan rauhaan (1809) saakka. Ruotsin puoli kuului hallinnollisesti Kymenkartanon ja Savon lääniin (myöhemmin jaettuna Kymenkartanon lääniksi sekä Savon ja Karjalan lääniksi) ja Venäjän puoli Viipurin kuvernementtiin eli Vanhaan Suomeen. Raja halkaisi Pyhtään pitäjän, jonka Ruotsin puolelle jääneestä alueesta muodostettiin Ruotsinpyhtään pitäjä.