Kysyntä ja tarjonta
Wikipedia
Kysyntä ja tarjonta määräävät taloustieteen teorian mukaan hyödykkeen hinnan ja tuotannon määrän markkinoilla. Mikrotaloustieteen teorian osittaisen tasapainon kysyntä- ja tarjontamallin kehitti Alfred Marshall. Hänen tavoitteenaan oli kuvata ja selittää hinnan ja tuotannon määrän muutoksia kilpailullisilla markkinoilla. Malli on vain suuntaa antava kuvattaessa epätäydellisen kilpailun tilannetta. Malli formalisoi Marshallia edeltäneiden taloustieteilijöiden teorioita ja on yksi taloustieteen keskeisimmistä malleista.
Kysyntä on hyödykkeen määrä, jonka kuluttajat ovat valmiita ostamaan annetulla hinnalla. Esimerkiksi kuluttaja voi haluta ostaa 2 kg perunoita kun kilohinta on 1 €, mutta vain 1 kg kun kilohinta on 2 €. Nämä hinta ja määrä yhdistelmät määrittävät yksittäisen kuluttajan kysyntäkäyrän. Matemaattisesti se voidaan esittää kysyntäfunktiona. Vähenevän rajahyödyn mukaan kysyntä laskee hinnan noustessa. Kysyntää kuvataan usein hintajoustolla.
Tarjonta on määrä, jonka tuottajat ovat valmiita myymään annetulla hinnalla. Esimerkiksi perunankasvattaja voi olla valmis myymään tuhat kiloa perunaa 1 € kilohinnalla, mutta huomattavasti enemmän, jos hinta on 2 €. Tarjonnan tärkeimmät tekijät ovat hyödykkeen markkinahinta ja sen tuotannon kustannukset. Tarjontakäyrä muodostetaan yrityksen pitkän aikavälin kustannuskäyrän perusteella. Yleensä tarjontakäyrän oletetaan olevan nouseva tuotannon vähenevien rajatuottojen vuoksi. Tosin pitkällä aikavälillä uusien yritysten markkinoille tulon vuoksi hinta voi olla riippumaton määrästä. Kasvavien skaalatuottojen tapauksessa laskeva tarjontakäyrä on myös mahdollinen.
Markkinoiden tasapaino löytyy kohdasta, jossa kysyntä- ja tarjontakäyrä kohtaavat. Uusklassisessa taloustieteessä tämä tulos johdetaan aggregoimalla yksilötason yksittäisten ihmisten kysynnät makrotasolle. Tuloksen johtamiseksi joudutaan olettamaan ns. "Arrow-Debrau -ehdot" eli identtiset preferenssit yksilöiden välillä sekä preferenssien riippumattomuus tulotasosta.
