Leif Färding
Wikipedia
Leif Färding (s. 21. toukokuuta 1951 Gävle Ruotsi – 23. marraskuuta 1983 Vaasa) oli suomalainen runoilija. Hänen nuoruudenrunonsa 1960-luvulla ovat kapinallisia ja nuoruuden haaveiden täyttämiä. Lähempänä hänen kuolemaansa runoihin ilmestyi katkeria ja saavuttamattoman sävyjä.
Färding kärsi elämänsä loppupuolella mielenterveyden häiriöistä ja joutui Huutoniemen sairaalaan. Syksyllä 1983 hän poistui sairaalasta ja katosi. Hänet löydettiin 1984 kuolleena. Hänen muistokseen on kuolinpaikan lähelle nimetty Leif Färdingin polku 11.10.2001.
Itsemurhansa syiksi Leif Färding mainitsi muun muassa sen, että se suuri voima, joka hänessä joskus onnistui luomaan runoja oli poistunut eikä hänellä ollut enää syytä elää, koska hänen elämäntehtävänsä oli pilalla.
Färding oli 1970-luvulla mukana perustamassa Oraan Suojelijat -yhdistystä ja Kasvisravintolaa.
[muokkaa] Teokset
- Maailmaa minä rakastan, 1971
- Luominen, 1972
- Olen onnen poika, 1973
- Levoton oksa, keinuva sydän, runoja, 1977
- Seitsemän vuoden, runot, 1979
- Ihan kuin ihminen kuuntelisi, runoja, 1984
- Kasvojesi valossa, valitut runot 1971-1984, 2000 (toim. Eila Kostamo)
[muokkaa] Kirjoituksia
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ystävät ja kollegat muistelevat
- Leif Färding Vaasalaisia-sivustolla
- Leif Färding Kaapeli.fi:ssä
- Vaasan kaupungin sivusto
- Leif Färding Elonetissä
- Juhani Tikkanen (2000). Leif Färding ja Ilpo Tiihonen
- Leif Färding Vaasapediassa
- På gång i svensk språkdräkt (artikkeli Vasabladetissa 14.1.2007
- Antero Kareen piirros vuodelta 1976
