Leo Kojo
Wikipedia
Leo Johannes Kojo (s. 28. kesäkuuta 1917, Parikkala – k. 25. tammikuuta 2006, Lappeenranta) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari.
[muokkaa] Ylipäällikön nimittämiskäsky
Ylipäällikkö on pvm:llä 23.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vääpeli Leo Johannes Kojon.
Vääpeli Kojo on koko sodan ajan osoittanut erinomaista rohkeutta ja herpautumatonta taistelutahtoa toimien moneen otteeseen erilaisten tehtävien suoritukseen määrättyjen partioitten johtajana ja kunnostautuen erikoisesti syöksyryhmätehtävissä. Niinpä hän yhdessä ainoassa taistelussa tuhosi henkilökohtaisesti kasapanoksilla 25 vihollisen korsua taistelulähetin konepistoolilla pitäessä viholliset matalalla. Erään toisen kerran teki vihollinen yllättäen voimakkaan vastaiskun, jolloin vääpeli Kojo jäi yksin vihollisen keskelle. Ottaen viholliselta saaliiksi konepistoolin ja puoliautomaattikiväärin, jatkoi hän kaikesta huolimatta taistelua tulittaen vuoron perään kummallakin aseellaan. Tarkalla tulellaan kaatoi hän kolmattakymmentä vihollista, jolloin vastaisku tyrehtyi ja vääpeli Kojon avuksi ehti lisää miehiä. Vihollinen heitettiin takaisin ja meille tärkeä maastokohta pidettiin. Monessa muussa vaarallisessa tilanteessa on hän peräänantamattomalla sitkeydellään ja henkilökohtaisella rohkeudellaan kääntänyt uhkaavan vaaran kiistattomaksi voitoksi ja täten merkittävästi edesauttanut sotatoimien meille edulliseen lopputulokseen.
Leo Kojo kehitteli sodan jälkeen retkeilyvälineitä. Muun muassa talviteltta, joka menee kaminan sisään (kaminaa voi vetää kuten ahkiota). Varsinkin monissa partiolippukunnissa teltta on edelleen käytössä. Telttaa on mm Tuuspartiossa perinteisesti kutsuttu LeKo -ksi. Omassa käytössä todettu hienosti toimivaksi 1-3 hengen majoittumiseen.
