Louisa May Alcott

Wikipedia

Louisa May Alcott

Louisa May Alcott (29. marraskuuta 1832 – 6. maaliskuuta 1888) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on parhaiten tunnettu nuortenkirjastaan Pikku naisia.

Louisa May Alcott syntyi Germantownissa (nykyisin osa Philadelphiaa). Hänen vanhempansa olivat Abigail May Alcott ja Bronson Alcott. Hän oli toinen neljästä tyttärestä. Alcottin lapsuudessa perhe muutti myöhemmin Bostoniin ja sieltä Concordin kaupunkiin.

Bronson Alcott, Louisan isä, kuului Uuden Englannin transsendentalisteihin. Tämä oli Yhdysvalloissa 1800-luvulla vaikuttanut kulttuurinen suuntaus, johon liittyi mm. luonnonmystiikka, intuitio ja auktoriteeteista vapaa uskonto. Hän oli idealistinen opettaja, joka sovelsi transsendentalismia kasvatusopin teorioissaan. Perheen ystäviin kuului muita saman maailmankatsomuksen omaavia intellektuelleja kuten kirjailijat Henry David Thoreau, Ralph Waldo Emerson ja Nathanael Hawthorne. Louisa kasvoi tässä henkevässä ympäristössä, hänen isänsä toimiessa hänen opettajanaan. Tämä vapaamielinen kasvuilmapiiri sai hänet jo nuorena kiinnostumaan yhteiskuntatieteistä, kirjallisuudesta ja kasvatusopista. Alcottista tuli myös myöhemmällä iällä aktiivinen naisasianainen ja naisten äänioikeuden puolesta taistelija.

Yhdysvaltojen sisällissodan aikana idealistinen nuori Louisa työskenteli vapaaehtoisena sairaanhoitajana sotilassairaalassa, Washingtonissa. Täällä hän sairastui lavantautiin, josta hän ei koskaan täysin toipunut. Hänen sotilassairaalasta lähettämistä kirjeistään on koottu myös kirja.

Alcott alkoi jo nuorena kirjoittaa tarinoita ja runoja. Hän julkaisi myös romanttisia jatkokertomuksia lehdissä. Näillä saaduilla ansioilla hän auttoi rahallisesti epäkäytännöllistä isäänsä, joka epäonnistui kerta toisensa jälkeen yrityksissään perustaa oma koulu transsendentalismin utopistisessa hengessä.

Vuosi 1868 oli käännekohta Alcottin kirjallisella uralla. Tällöin ilmestyi hänen kuuluisin teoksensa Pikku naisia ja seuraavana vuonna sen jatko-osa Viimevuotiset ystävämme. Kirja syntyi tilaustyönä, taloudellisesta pakosta, mutta se sai pian suuren suosion ja sillä oli valtava kaupallinen menestys. Se perustuu osaksi Alcottin omiin lapsuuden kokemuksiin.

Pikku naisia kertoo neljästä Marchin sisaruksesta nimeltä Meg, Jo, Beth ja Amy, jotka elävät rakastavan äitinsä kanssa vaatimattomissa oloissa, hiljaisessa pikkukaupungissa Massachusettsissä. Perheen isä on sotilaspappina sisällissodan rintamalla. Tytöt ovat kaikki neljä erilaisia luonteeltaan; Meg, vanhin on kiltti ja äidillinen, Jo, joka on Louisan oma nuoruudenkuva, on poikamainen ja vallaton, mutta rakastaa kirjoittamista, Beth on ujo ja musikaalinen, ja Amy nuorin, sievä, turhamainen ja taiteellinen. Romaanin jatko-osassa tytöt kasvavat nuoriksi naisiksi ja avioituvat vuoron perään. Beth kuolee tulirokkoon ja Jo perustaa miehensä kanssa poikien sisäoppilaitoksen. Myöhemmin Alcott kirjoitti ystävättärelleen kirjan lopusta: ”Jo'n olisi pitänyt jäädä naimattomaksi kirjailijaksi, mutta niin monet tytöt kirjoittivat minulle vaatien hänen naimisiinmenoaan, että en uskaltanut kieltäytyä, vaan naitin hänet kiusallani iäkkäälle saksalaiselle professorille.”

Pikku naisien menestys sai Alcottin jatkamaan tyttöromaanien kirjoittamista. Kirja sai pian jatkoa Pikku miehistä (1871) ja Plumfieldin pojista (1886), jotka kerovat Jo'n perustamasta poikakoulusta ja sen oppilaista. Muita Alcottin samanhenkisiä koko maailman rakastamia tyttökirjoja ovat mm. Tytöistä parhain (1870), Kahdeksan serkusta (1874) ja Kun ruusu puhkeaa (1876). Alcott tunnetaan nykyisin parhaiten näistä klassisista nuortenkirjoista, joista on tehty lukemattomia filmiversioita ja jotka kaikki kuvaavat perhe-elämää viktoriaanisessa Amerikassa hieman moralisoivasti, mutta samalla tarkkanäköisesti ja lämpimästi.

Harvat hänen puhdashenkisten lastenkirjojensa ihailijoista tietävät, että Alcott julkaisi myös jännityskirjoja ja melodramaattisia rakkauskertomuksia salanimellä A. Barnard. Näissä kirjoissa vilisee kostonhimoisia sankarittaria, mielisairaita, ja opiumin orjia, ja niiden tunnelma eroaa täysin hänen paremmin tunnettujen romaaniensa kotoisasta ilmapiiristä, ja niitä on julkaistu suomeksi kokoelmassa Naamion takana vuonna 2006.

Louisa May Alcott kuoli Bostonissa 56-vuotiaana.