Luettelo Titanicin suomalaisista matkustajista
Wikipedia
RMS Titanicin onnettomuus oli aikanaan suuri uutinen myös Suomessa, sillä laivalla matkusti asiakirjojen mukaan 63 suomalaista, joista vain 20 selvisi hengissä. Titanicin suomalaisista valtaosa matkasi laivan kolmannessa luokassa, jota yleisesti kutsuttiin siirtolaisluokaksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomalaiset matkustajat
Suomalaisten matkustajien historia [1]
Onnettomuuden jälkiselvittelyt veivät vuosia. Suomalaisista viranomaisista keskeisessä asemassa olivat Senaatin siviilitoimituskunta ja Kenraalikuvernöörinkanslia. Vainajien sukulaisten esittämät korvausanomukset piti toimittaa Venäjän Lontoossa olevaan pääkonsulinvirastoon. Välikäsinä toimivat myös lääninhallitukset.
[muokkaa] Viimeiset leposijat
Suomalaisista hukkuneista tunnistettiin ainoastaan viiden ruumiit, joista neljän uhrin viimeinen leposija on Fairvew Lawn -hautausmaalla:
- Ruotsinpyhtäältä kotoisin ollut Wilhelm Gustafsson (37) haudattiin mereen.
- Laitilasta kotoisin ollut Wendla Heininen (23) sai levätä pitkään Fairviewissa tunnistamattomana, mutta aivan äskettäin löytyi todistusaineistoa, joilla ruumis numero 8 tunnistettiin Wendla Heiniseksi [2]. Hänen nimensä on nyt myös hautakivessä.
- Munsalasta lähtenyt Alfred Johansson (34)
- Vaasasta lähteneistä Wiklundin veljeksistä nuorempi, Jacob Alfred (18)
- Ylihärmästä lähteneen Panulan perheen nuorimmainen, juuri vuoden täyttänyt Eino Panula.
[muokkaa] Panulan perheen kohtalo
Kolmannessa luokassa matkusti Ylihärmästä lähtenyt Maria Panula viiden poikansa kanssa. Perheen isä Juho oli lähtenyt puoli vuotta aiemmin Amerikkaan etsimään työtä ja perheelle uutta kotipaikkaa. Vasta näiden varmistuttua muu perhe lähti kohtalokkaalle matkalle. Mukana oli myös naapurintyttö Sanni Riihivuori lastenhoitajana.
Silminnäkijän kertomuksen mukaan Maria Panula olisi päässyt kahden nuorimman lapsensa kanssa yhteen pelastusveneistä, mutta hän ei lähtenyt laivasta, kun vanhemmat lapset pyysivät: "Äiti, kuollaan kaikki yhdessä."
Viikko onnettomuuden jälkeen nostettiin kanadalaiseen pelastusalukseen Mackay-Bennettiin arviolta kaksivuotiaan lapsen ruumis. Lapsen päällä oli paljon vaatteita, mutta mitään henkilöpapereita ei löytynyt ja lapsi merkittiin ruumiiksi numero 4. Laiva palasi Halifaxiin ja ruumiit haudattiin Faiview Lawn -hautausmaalle 3. toukokuuta 1912. Tapahtumista järkyttyneet kaupungin asukkaat päättivät kuitenkin haudata erikseen tämän lapsen ruumiin seuraavana päivänä. Lapsen kaulaan ripustettiin Mackay-Bennettiin miehistön teettämä kuparinen medaljonki, johon oli kaiverrettu Our babe, Meidän vauvamme. Lapsen lepopaikasta tuli hautausmaan kuuluisin. Sen hautakiveen on kaiverrettu teksti Pystytetty muistoksi tuntemattomalle lapselle, jonka maalliset jäännökset löydettiin 15. huhtikuuta 1912 sattuneen Titanicin tuhon jälkeen. Vuosikymmenien ajan ihmiset ovat laskeneet kukkia, nalleja ja leluja haudalle, josta tuli kaikkien Titanicin lapsiuhrien symboli[3].
Marraskuussa 2002 tunnistettiin tämä tuntemattomana haudattu pienokainen vainajan kolmesta hampaasta ja kuparimedaljongin suojaamasta ranneluusta otetuista dna-näytteestä suomalaiseksi Eino Panulaksi.
Panulan perheen matkasta voi lukea enemmän kirjasta: Titanicin tuntematon lapsi - Ulla Appelsin
[muokkaa] Suomalaismatkustajien kertomuksia
Titanicilla matkustaneista suomalaisista vain 20 selvisi hengissä ja osa heistä kertoo [4] vaikuttavasti kokemistaan hetkistä:
[muokkaa] Anna Sofia Turja
- Anna Turja heräsi onnettomuushetkellä tärinään ja luuli moottoreissa olevan jotain vikaa.
- kertoi Maria Panulan pukevan unisia ja itkeviä lapsiaan toivottomassa ja paniikinomaisessa mielentilassa.
- merimies esti heidän matkantekoansa käytävällä, mutta Anna seurueineen ei antanut periksi.
- portaikkojen ovet oli lukittu ketjuilla estämään pääsyn ylöspäin.
- pääsi pelastusveneeseen numero 15.
- kun pelastusvene irtaantui laivasta, Anna kuuli voimakkaita räjähdyksiä ja näki kirkkaiden valojen sammuvan laivassa.
- pitääkseen jonkinlaista yhteyttä muihin pelastusveneisiin miehet ja naiset polttivat hattujaan ja muita esineitään.
- kertoi erään suomalaismiehen kertoneen olleensa meressä kuusi tuntia.
- mies oli väittänyt Titanicilla tapahtuneen laukaustenvaihtoa ja olleensa tulla ammutuksi yrittäessään päästä laskeutumassa olleeseen puolityhjään veneeseen.
[muokkaa] Maria Backström (os. Gustafsson)
- Maria Backström ei olisi halunnut mennä pelastusveneeseen
- miehensä Karl Alfredin onnistui saamaan hänet viimeisenä jäljellä olleeseen pelastuslautta D:hen. Hänellä oli yllään ainoastaan yöpaita ja pelastusliivit.
- mies ei selviytynyt.
[muokkaa] Elin Matilda Hakkarainen (os. Dolck)
- Elin Hakkarainen matkusti miehensä Pekan kanssa ja heräsivät yöllä värähtelyyn ja raapivaan ääneen.
- ei ollut aikaa pukeutua, vaan otti käsilaukkunsa ja pelastusliivit mukaansa ja kiiruhti käytävään.
- kaikki portaikot näyttivät olevan lukossa ylöspäin, kunnes lopulta stuertti tuli hakemaan matkustajia.
- sai viimeisen paikan pelastusveneestä numero 15, joka oli jo matkalla alaspäin. Elin oli pudota pelastusveneen ja laivan välisen rakoon, mutta hänet saatiin autettua veneeseen.
- mies ei selviytynyt.
- Elinin kerrotaan pelastusveneessä tähyilleen ja huudelleen miestään: "Pekko, Pekko, minä olen täällä. Tule tännepäin!"
[muokkaa] Laina Heikkinen
- Laina Heikkinen heräsi käytävästä kuuluvaan meluun ja joku huusi jotain jäävuoresta.
- valmistautui huolellisesti ja puki päälleen kolme mekkoa pysyäkseen lämpimänä, meni kannelle
- pääsi pelastusveneeseen 14.
- oli veneessä kuusi tuntia, kunnes heidät pelastettiin RMS Carpathiaan.
[muokkaa] Eino William Lindqvist
- Eino Lindqvist oli sijoitettu Titanicin keulaosaan.
- löysi ja ohjasi siskonsa Helgan ja sisarentyttärensä Hildurin pelastusveneeseen numero 15.
- kieltäytyi tulemasta veneeseen, joutui hyppäämään veteen ja pelastettiin samaan veneeseen.
- kertomusta on epäilty, mutta Hedvig Turkula vahvisti pelastusveneen miehistön estäneen aseella uhkaamalla Einon tulemisen veneeseen[5].
[muokkaa] August Abrahamsson
- August Abrahamsson kertoi kuulleensa tukahtuneita räjähdyksiä laivan uppoamishetkellä.
- oli pelastusveneessä numero 15.
[muokkaa] Lyyli Silvén
- Lyyli Silvén Anna Sinkkosen ja Lahtisen pariskunnan jonottamassa pelastusveneisiin.
- Anna Lahtinen oli jo veneessä, mutta niin hermostunut, että päätti palata takaisin miehensä pastori Williamin Lahtisen luo, joka kaikessa rauhassa poltti sikaria.
[muokkaa] Anna Sofia Sjöblom
- Anna Sjöblom oli viettänyt 18. syntymäpäiväänsä 14. huhtikuuta ja sinä yönä hän oli nukkumassa täysin pukeutuneena onnettomuushetkellä.
- Noin 1.30 hän pääsi pelastusveneeseen numero 16.
[muokkaa] Hedvig Turkula (os. Erkkilä)
- Hedvig Turkula oli nukkumassa
- hänet auttoi pelastusveneeseen numero 15 Eino Lindqvist ja eräs humalassa ollut alempiarvoinen merimies.
- Hedwig Turkula kuoli 3.4.1922 Hibbingissä Minnesotassa ja on haudattu Litle Swanin hautausmaalle
[muokkaa] Juha Niskanen ja Juho Strandén
- Juho Strandén heräsi törmäykseen, kiirehti kannelle, missä näki jäälohkareita ja ihmisiä pelastusliiveissä.
- herätti Juha Niskasen.
- auttoivat pelastusveneen numero 9 lastaamisessa sekä menivät itse lopuksi mukaan.
[muokkaa] Johan Sundman
- Johan Sundman pukeutui rauhallisesti, meni kannelle ja pelastusveneeseen numero 15.
[muokkaa] Artikkeliin liittyvää
[muokkaa] Lähteet
- ^ http://www.encyclopedia-titanica.org/
- ^ (ruotsiksi) Claes-Göran Wetterholm (1988): Titanic. Prisma. ISBN 9-151-83644-0.
- ^ Ulla Appelsin (2003): Titanicin tuntematon lapsi. Gummerus kustannus Oy. ISBN 0-512-06408-1.
- Jarno Linnolahti, Titanicin suomalaiset löytyvät myös internetistä. Sukutieto 4/2002.
