Luonne
Wikipedia
Luonne eli luonto tarkoittaa jollekin asialle tai ilmiölle ominaisia merkittäviä toiminnallisia piirteitä, jotka pysyvät eri tilanteissa. Usein luonteella tarkoitetaan tietoisen tai tuntevan olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja mielentilan yksilöllisiä piirteitä.
Ihmisen tai eläimen luonnetta voidaan kuvata karkeasti joko hyväksi tai pahaksi. Luonteen kuvailuun on kuitenkin paljon hienovaraisempaa termistöä.
[muokkaa] Muinaissuomalaisten käsitys ihmisen luonnosta
- pääartikkeli: Luonto (mytologia)
Sanan luonto alkuperäinen merkitys on ihmisen suojelushaltija. Sana luonne on samaa kantaa. Suomalaisen mytologian mukaan ihmisen luonto on henkiolento, joka seuraa ihmistä ja vaikuttaa tämän onneen, luonteeseen ja menestykseen. Vasta myöhemmin sana luonto on saanut nykyisen merkityksensä.
Etymologisesti luonto-sana taas viittaa luomiseen, synnyttämiseen. Ilmeisesti tämä liittyy siihen, että luonto-olento on luotu ihmisen avuksi.
