Mahendra
Wikipedia
Mahendra Bir Bikram Shah Dev (11. kesäkuuta 1920 – 31. tammikuuta 1972) oli Nepalin kuningas 1955–1972 ja brittiarmeijan kenttämarsalkka vuodesta 1960. Hän seurasi isäänsä Tribhuvania joka oli vuosia Ranan pääministerisuvun nukkehallitsija.
Mahendra oli kuningas Tribhuvan Bir Bikram Shah Devin ja kuningatar Kanti Rajya Laxmi Devi Shahin poika. Hän opiskeli yksityisesti valtiotieteitä, taloustieteitä, nepalin kieltä ja kulttuuria ja englantia palatsissa. Mahendra nai Indra Rajya Laxmi Devin 8. toukokuuta 1940 kaksikymmenvuotiaana. He saivat kolme poikaa ja tytärtä, mutta Indra kuoli 1950 ja Mahendra meni uusiin naimisiin hänen nuoremman siskonsa Ratna Rajya Laxmi Devin kanssa.
Vuodet 1950–1951 poikavauva Gyanendra oli nimitettynä kuninkaaksi Tribhuvanin, Mahendran ja poikansa Birendran ollessa maanpaossa. Kun Ranat syrjäytettiin, kuningassuku palasi maahan.
Kuningas Tribhuvanin kuoltua 13. maaliskuuta 1955 sairaalassa Zürichissa Mahendra nousi valtaistuimelle. Hänet kruunattiin 2. toukokuuta 1956.
Mahendran ja ensimmäisen demokraattisesti valitun pääministeri Bishweswar Prasad Koiralan sekä veljensä Matrika Prasad Koiralan valtakamppailu johti kuninkaan vallankaappauksen joulukuussa 1960, jonka jälkeen kuningas hajotti parlamentin ja kielsi puolueet ja vangitsi niiden johtajat. Vuoden 1962 perustuslain pohjaksi luotiin panchayat-järjestelmä, jossa edustajilla ei ollut oikeutta arvostella kuningasta. Vuoden 1963 laki kuitenkin takasi tasa-arvon lain edessä ja maata kehitettiin viisivuotissuunnitelmilla.
Hänen yllätyksellisen kuolemansa jälkeen Birendra nimitettiin kuninkaaksi.
