Martti Haavio
Wikipedia
Martti Haavio, P. Mustapää (s. 22. tammikuuta 1899, Temmes – k. 4. helmikuuta 1973) oli suomalainen kansanrunouden ja -uskon tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, minkä nimen hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimestä. Uransa alkuvaiheessa hän kuului Tulenkantajat-ryhmään.
Haavion ensimmäinen vaimo Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavion tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologi ja professori emerita.
Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päivät. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle elämäntyöstään.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Uskontotieteellisiä ja historiallisia tutkimuksia
- Suomalaiset kodinhaltiat (1942)
- Viimeiset runonlaulajat (1943)
- Piispa Henrik ja Lalli (1948)
- Väinämöinen (1950)
- Kansanrunojen maailmanselitys (1955)
- Karjalan jumalat (1959)
- Kuolematonten lehdot (1961)
- Bjarmien vallan kukoistus ja tuho (1965)
- Suomalainen mytologia (1967)
[muokkaa] Runoteoksia
- Laulu ihanista silmistä (1925)
- Laulu vaakalinnusta, (1927)
- Jäähyväiset Arkadialle (1945)
- Koiruoho, ruusunkukka (1947)
- Linnustaja (1952)
- Tuuli Airistolta (1969)
[muokkaa] Omaelämäkerrallisia teoksia
- Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
- Nuoruusvuodet (1972)
