Max von Baden
Wikipedia
Prinssi Maximilian von Baden (10. heinäkuuta 1867 - 6. marraskuuta 1929) oli Badenin suurherttua Fredrik II:n serkku ja perijä. Hän oli naimisissa Maria Luise von Hanoverin kanssa, joka oli Ison-Britannian ja Irlannin kuningashuoneen prinsessa ja Braunschweig-Lüneburgin herttuatar.
Von Badenia pidettiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa liberaalina. Sodan aikana hänet nimitettiin valtakunnankansleriksi lokakuussa 1918 ja hänen tehtävänsä oli neuvotella aselepo liittoutuneiden kanssa sodan viime päivinä. Vaikka Max von Badenilla oli ennakkoluulonsa kenraalikunnan innokkuudesta rauhaan, hän hyväksyi tehtävän ja nimitti hallituksen, johon ensi kertaa kuului sosiaalidemokraattien edustajia (esimerkiksi Friedrich Ebert ja Philipp Scheidemann). Hallituksen työskentelyn aselevon saavuttamiseksi keskeytti vallankumouksen syttyminen Saksassa marraskuun ensi päivinä. Max von Baden ymmärsi, ettei keisari voisi enää säilyttää kruunuaan ja painosti häntä luopumaan vallastaan pelastaakseen monarkian. Keisari ei kuitenkaan suostunut kunnes viimein Paul von Hindenburg ja Wilhelm Groener ilmoittivat, että keisarin oli luovuttava vallasta. Monarkian päätyttyä myös Max von Baden erosi virastaan Ebertin hyväksi 9. marraskuuta 1918. Eroa seurasi välittömästi Saksan tasavallan (ns. Weimarin tasavalta) perustamisilmoitus.
Max von Baden vietti lopun elämäänsä eläkkeellä.
