Meri-ilmasto
Wikipedia
Meri-ilmasto (oseaaninen ilmasto, mereinen ilmasto) on kostea ilmastotyyppi, jossa lämpötilan vuotuiset ja vuorokautiset vaihtelut ovat yleensä melko pieniä. Meri-ilmasto on esimerkiksi Islannissa ja Englannissa. Suomen etelärannikolla on meri-ilmaston piirteitä. Meri-ilmaston vastakohta on mannerilmasto.
[muokkaa] Meri-ilmasto
Meri-ilmasto vallitsee mm. lauhkean vyöhykkeen mannerten länsirannikoilla kuten Norjassa, saarilla (esim. Britannia) ja Kaakkois-Australiassa.
Meri varastoi lämpöä kuin lämpöpatteri. Meri lämpenee keväällä hitaasti, ja myös viilenee syksyllä vähitellen. Samalla tavoin meri reagoi yön ja päivän lämpötilavaihteluihin.
Säähän ja ilmastoon liittyvät vuoden ja vuorokauden sisäiset lämpötilavaihtelut ovat meren läheisyydessä pienet. Meri-ilmastossa on pitkä kesä ja syksy.
Ilman suhteellinen kosteus on suuri mereisillä alueilla. Meri-ilmaston vaikutusalueilla sataa yleensä melko paljon, sillä mereltä tulee kosteutta ja matalapaineita. Meren lähellä sataa useammin talvella kuin kesällä. Meri-ilmastossa sataa runsaasti lunta.
[muokkaa] Ilmaston mereisyys
Rivas-Martinezin luokituksessa ilmaston mereisyys ja mantereisuus määritellään lämpötilaltaan ylimmän ja alimman kuukauden keskilämpötilojen erotuksesta, jota merkitään luvulla Ic.
- Ic=Tmax-Tmin
Missä
- Tmax=lämpimimmän kuukauden keskilämpötila
- Tmin=kylmimmän kuukauden keskilämpötila
- Hyperoseaaninen (äärimereinen) (Ic=0-11)
- Äärimmäisen hyperoseaaninen (0-3)
- Euhyperoseaaninen (3-7)
- Heikosti hyperoseaaninen (7-11)
- Oseaaninen (mereinen) (Ic=11-21)
- Euoseaaninen (11-18)
- Puolimantereinen (18-21)
- Kontinentaalinen (mantereinen) (Ic=21-65)
- Subkontinentaalinen (21-28)
- Eukontinentaalinen (28-45)
- Hyperkontinentaalinen (46-65)
