Metsäsuomalaiset

Wikipedia

Skandinavian metsäsuomalaiset (ruots. skogsfinnar) olivat suomalaisia, joita siirtyi 1580-luvun lopulta alkaen, aluksi Kaarle-herttuan kehotuksesta, Savosta ja Pohjois-Hämeestä Keski-Skandinaviaan havumetsävyöhykkeelle uudisviljelijöiksi. Metsäsuomalaiset levittäytyivät laajalle alueelle Etelä-Ruotsin Tivedenistä Ruotsin Lappiin pohjoisessa, ja idässä Pohjanlahden länsirannikolta Gästriklandista Norjan Telemarkiin asti.^[1]

Nykyään alueella on yhä jäljellä metsäsuomalaisrakennuksia ja paikannimiä, jotka muistuttavat suomen kielestä. Alueen kyliä kutsutaan vieläkin suomalaiskyliksi ja alueita kutsutaan suomalaismetsiksi.

[muokkaa] Metsäsuomalaisten asutus muodostuu

Suomalaisasutus levisi noin sataanviiteenkymmeneen Keski-Skandinavian pitäjään (ruots. finnmarker), lähinnä Värmlantiin (Värmland), Taalainmaalle, Hälsinglandiin ja Södermanlandiin sekä sieltä Oslon itäpuolelle. Suurimmilleen siirtolaistulva paisui 1600-luvun alkupuoliskolla. Suomalaiset levisivät seuraavasti: Vermlannissa 40 pitäjään, Taalainmaalla 29:ään, Helsinglandissa 16:een ja Södermanlandissa 12 pitäjään. Norjan puolelle heitä siirtyi 150 kilometrin kaistalle rajaseudulle Oslosta pohjoiseen. Useat suomalaiset hankkivat alueilleen kuninkaan vahvistuskirjan. Tärkeäksi vahvistuskirja nousi vuonna 1639, jolloin kuningatar Kristiinan nimissä annettiin määräys, jossa määrättiin vangittaviksi kaikki lupakirjatta metsissä asuvat suomalaiset. Myöhemmin annettiin muita käskykirjeitä, joissa suomalaisten pirtit ja viljat määrättiin ilman tuomiota poltettaviksi ja hävitettäviksi.

Kaskenpolttoa harjoittaneiden Skandinavian metsäsuomalaisten asemaa vaikeutti 1600-luvulla kaskenpolton kieltäminen Ruotsissa ja metsien asuttamisen kieltäminen suomalaisilta. Vuodesta 1641 alkaen vangittiin suomalaisia laumoittain vietäviksi siirtolaisina Ruotsin lyhytikäiseen siirtokuntaan (Nya Sverige) Delaware-joen varrella Pohjois-Amerikassa. On väitetty, että hirsisalvosrakennukset tulivat uudelle mantereelle heidän välityksellään. Vuonna 1646 annettiin julistus, että jokaiselta suomalaiselta, joka ei halunnut oppia ruotsia, on talot poltettava, ja hän on henkipatto jokaisen ruotsalaisen edessä.

Kaikkiaan suomalaisia oli Ruotsissa hyvin paljon. Yksistään Tukholmassa 1600-luvun lopulla asui lähes 3 000 suomalaista, kun koko Tukholman asukasluku oli vain noin 30 000 henkeä. Sata vuotta myöhemmin suhdeluku oli pysynyt lähes samana.

Myöhemmin metsäsuomalaiset unohdettiin, kunnes Carl Axel Gottlund ryhtyi ajamaan heidän asioitaan. Tällöin, 1800-luvun alkupuolella, heitä arvioitiin olevan 40 000, joista 14 000 asui Vermlannissa. Gottlund perusti heille 3 metsäsuomalaista seurakuntaa: Juvanniemi, Lautasalmi (Lekvattnet) ja Kirveskangas (Norra Finnskoga). Suomen kieli oli täydellisesti kielletty ja suomenkielisten kirjojen lukeminen johti joissakin tapauksissa vangitsemiseen.

[muokkaa] Metsäsuomalaisten asuinalueet 1822-23

Gottlundin mukaan metsäsuomalaisia tai suomenkielisiä oli yli sadassa Keski-Ruotsin pitäjässä. Yhteensä oli 50 000 henkeä, jotka puhuivat ja ymmärsivät suomea. Metsäsuomalaisia eli seuraavissa maakunnissa:

Västmanland 8 pitäjää (hävinnyt 13 pitäjästä)
Taalainmaa 15 pitäjää (hävinnyt 7 pitäjästä)
Gästrikland 4 pitäjää
Hälsingland 13 pitäjää
Medelpad 11 pitäjää
Jämtlanti 1 pitäjä
Ångermanland 11 pitäjää
Åselen lapinmaa 2 pitäjää
Värmland 21 pitäjää

Muistettakoon, ettei suomalaisia, joilla oli useimmilla vanhat suomalaiset sukunimensä, milloinkaan kirjattu kirkonkirjoihin niillä, vaan papit kirjasivat heidän ruotsalaisittain. Oliko se tahallista suomalaisten määrän piilottamista vai tahatonta, siitä ei ole tietoa.

[muokkaa] Suomalaismetsät, Finnskogs

Suomalaisten asuttamia metsäalueita kutsuttiin suomalaismetsiksi (Finnskogs). Suomalaiset eivät juurikaan asuneet peltoalueilla, joilla asuivat ruotsalaiset. Nykykielessä erotetaan suomalaismetsät (finnskogen) suomalaismaista (finnmarken). Finnmarkenit sijaitsevat lähinnä Taalainmaalla ja Hälsinglandissa.

Mottiland (Länsi-Norlannissa)
Orsan suomalaismetsä(Orsa Finnmark)
Rättvikin suomalaismetsä (Rättviks finnmark)
Östmarkin suomalaismetsä (Östmark finnskog)

Norjan suomalaismetsät

[muokkaa] Nykyisyys

Nykyään Vermlannin savolaismurre on kuollut. Viimeiset suomea hyvin taitaneet metsäsuomalaiset olivat Johannes Johansson-Oinoinen eli Niittahon Jussi sekä Karl Persson. He kuolivat 1965 ja 1969. Nykyisin metsäsuomalaisista on muistona enää suomalaisperäistä paikannimistöä. Alueella on kuitenkin herännyt innostus suomalaiskulttuuriin ja mm. Helleforsissa on poltettu tervamiilu vanhaan metsäsuomalaiseen tapaan. Myös sukututkimusta on tehty mm. Suhoisten suvusta. Norjan metsäsuomalaisilla on myös vähemmistökansan asema.