Metsätieteet Suomessa
Wikipedia
Metsätieteet luetaan tavallisesti ns. soveltaviin tieteisiin joiden kohteena ovat metsät, niiden toiminta ja käyttö. Alalajeina ovat esimerkiksi metsänhoitotiede, dendrologia, metsämaatiede, metsäeläintiede, metsäekonomia ja metsänarviointi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tutkimus
» Metsätieteellinen tutkimus on metsätalouteen ja metsäsektoriin kohdistuvaa perus- ja soveltavaa tutkimusta. Se yhdistää biologista, ekologista, teknistä, taloudellista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta metsätalouden ja metsäsektorin kehittämiseksi.
Metsätieteellinen tutkimus on ongelmakeskeistä ja monitieteistä tutkimusta, joka vaikuttaa monin tavoin yhteiskuntaan. Metsävaratiedot luovat perustan metsänkäytölle ja hoidolle sekä metsänkäytön ohjaukselle. Metsäpolitiikan toteutuksessa tarvitaan toimenpiteiden ja lainsäädännön tasolla tapahtuvaa normitusta. Metsät ovat myös tärkeä osa ympäristöä, ja ne ovat avainasemassa mm. suojeltaessa biodiversiteettiä ja sidottaessa ilmakehän hiiltä tarkoituksenmukaista maankäyttöä soveltaen. »
(Seppo Kellomäki)
» Metsäntutkimus poikkeaa muista tieteenaloista siinä, että voimavarat ovat keskittyneet pitkälti sektoritutkimuslaitokseen yliopistojen jäädessä voimavaroiltaan sitä pienemmäksi. Siitä seuraa, etteivät yliopistot pysty tuottamaan kaikkea sellaista perustutkimusta, joka on välttämätöntä Metlan perustehtävän eli soveltavan tutkimuksen suorittamisessa. Niinpä Metlalle jää vastuuta myös perustutkimuksesta. »
(KMO 2010 taustaraportti)
Joensuun yliopiston metsäekologian tutkimusryhmä on ollut eräs Suomen Akatemian valitsemia tutkimuksen huippuyksiköitä. Ryhmää johtaa akatemiaprofessori Seppo Kellomäki.
Metsäntutkimuslaitos on metsätieteisiin painottunut valtion tutkimuslaitos. Suomen Metsätieteellinen Seura (perustettu vuonna 1909) edistää metsäntutkimusta Suomessa mm. järjestämällä tilaisuuksia, julkaisutoiminnalla sekä ottamalla kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin.
[muokkaa] Opetus
Metsätieteitä opetetaan Suomessa akateemisella tasolla Helsingin yliopistossa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ja Joensuun yliopistossa metsätieteellisessä tiedekunnassa. Metsätieteiden opiskelijoita kutsutaan metsäylioppilaiksi tai forsteiksi.
Opettavia laitoksia on Helsingissä kolme: metsäekologian, metsäekonomian ja metsävarojen käytön laitokset. Joensuussa on neljä pääainetta: metsäympäristön hoito ja suojelu, metsäsuunnittelu ja -ekonomia, metsä- ja puuteknologia sekä European Forestry.
» Metsätieteet on sulautettu ympäristötieteisiin etenkin monissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa. Tämä heikentää metsäosaamiselle välttämätöntä tieteidenvälisyyttä - biologiasta ja ympäristöfysiikasta insinööri-, talous- ja yhteiskuntatieteisiin. Maatalous on puolestaan "syömässä" metsätieteitä EU:ssa. Kotoisen metsänhoitajien kysynnän varassa metsätieteiden opiskelija/opettajasuhde on jo tullut vaaravyöhykkeeseen isompiin aloihin verrattuna. Kuitenkin kansainvälisyyttä tulisi painottaa yhä enemmän. Jopa ylikansallisten Suomessa toimivien metsäteollisuusyritysten mielenkiinto Suomen metsätalouteen on vähenemässä ja kansainväliseen metsätalouteen ja metsäpolitiikkaan lisääntymässä. »
(Matti Palo, Intersilva, 1998)
[muokkaa] Lähteet
- Kai Husso, Sakari Karjalainen & Tuomas Parkkari (toim.) 2000. Suomen tieteen tila ja taso. Katsaus tutkimukseen ja sen toimintaympäristöön Suomessa 1990-luvun lopulla. Suomen Akatemia (pdf, 308 s.) Ladattavissa Akatemian kotisivuilta.
- Aarne Reunala, Leena Halko ja Markus Marila (toim.) 1999. Kansallinen metsäohjelma 2010 - Taustaraportti. MMM:n julkaisuja 6/1999. (pdf, 297 s.) Ladattavissa ministeriön kotisivuilta.
