MiG-31
Wikipedia
MiG-31 (NATO-nimi: Foxhound) on MiG-25:n seuraajaksi suunniteltu nopea torjuntahävittäjä. Se oli Neuvostoliiton hävittäjistä kehittynein ennen maan hajoamista.
MiG-25:n korvaajan suunnittelu alkoi Je-155MP-kehityskoneella, joka teki ensilentonsa 16. syyskuuta 1975. Se muistutti ulkoisesti MiG-25:ttä, mutta oli täysin uusi malli. Runkoa pidennettiin aseupseerin takaohjaamoa varten. Koneen valmistuksessa käytettiin kaksi kertaa enemmän titaania ja kolme kertaa enemmän alumiinia teräksen sijaan. Uusi kone oli kestävämpi ja kesti jopa 5 g:n rasituksen yliäänilennossa. Yliääninopeus oli mahdollista matalammissa korkeuksissa. Polttoainekuormaa lisättiin ja koneessa käytettiin uusia Solovijev D-30F6 moottoreita. Huippunopeukseksi tuli 3000 km/h korkealla ja 1500 merenpinnassa. Toimintasäde on 720 km ja siirtolentomatka 3300 km.
Ketteryydessä kone ei kuitenkaan päässyt lähellekään Suhoin Su-27 -koneen tasoa, ja se onkin konetyyppinä viimeisiä kylmän sodan jäänteitä, suunniteltu ampumaan alas strategisia pommikoneita eikä pärjäämään normaalissa hävittäjienvälisessä ilmataistelussa.
Koneen tuotanto alkoi 1979 ja ensimmäiset koneet tulivat ilmatorjuntajoukkojen palvelukseen 1982. Koneen kuvasi ensimmäisen kerran norjalainen lentäjä Barentsin meren yllä 1985. Noin 500 konetta valmistettiin, joista Venäjällä on käytössä 280–370 ja kolmisenkymmentä Kazakstanilla. Venäjä aikoo modernisoida koneensa, jolloin niiden käyttöikä jatkuu vuoteen 2015.[1]
MiG-31 on maailman ensimmäinen hävittäjä, jossa otettiin käyttöön vaiheistettu-antenninen tutka, erittäin tehokas Zaslon S-800. Useilla säteillä ja taajuuksilla toimiva tutka pystyy läpäisemään vihollisen häirinnän ja havaitsee hävittäjän kokoisen kohteen noin 200 km etäisyydeltä. Tulenjohto voi seurata 10 kohdetta yhtä aikaa ja lukita neljä niistä Vympel R-33 (NATO: AA-9 Amos) ohjusten maaliksi. Neljä MiG-31-konetta voidaan yhdistää datalinkillä jopa 200 km etäisyydeltä toisistaan kattamaan laajan alueen. MiG-31M/MiG-31D/MiG-31BS-mallien tutka on päivitetty Zaslon-M-malliksi, joka voi havaita AWACSin kokoisen kohteen jopa 400 km päästä.
Pääaseistuksena on rungon alla 4×Vympel R-33, jonka kantama on 160 km, R-37-mallissa 280 km. Lisänä ovat R-40 (AA-6 Acrid) ja R-60 (AA-8 Aphid) tai R-73 (AA-11 Archer) lyhyen matkan ohjukset siivissä. Myöhemmissä malleissa myös R-77 "Amraamski" (AA-12 Adder). MiG-31:ssä on myös tykki, GŠ-6-23, johon on 260 ammusta, joka riittää vain neljän sekunnin tulitukseen. MiG-31M-mallissa tykki on poistettu ja tilalla on kaksi lisäpaikkaa R-33/R-37-ohjuksille.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Russia plans complete overhaul of MiG-31 interceptor fleet Defencetalk/RIA. Luettu 07.11.2006.