Mitch Mitchell
Wikipedia
John "Mitch" Mitchell (s. 9. kesäkuuta 1947) on brittiläinen rock-muusikko, joka muistetaan parhaiten työstään kitaristi Jimi Hendrixin rumpalina.
Alun perin lapsinäyttelijänä mainetta saanut Mitchell ryhtyi jazz- ja rhythm and blues -rumpaliksi soittaen sellaisissa yhtyeissä kuin Riot Squad ja George Fame & The Blue Flames. Vuoden 1966 syksyllä hänelle tarjottiin paikkaa vasta perustetussa The Jimi Hendrix Experiencessa. Mitchellin ketterä ja omaperäinen rumputyöskentely vaikutti merkittävästi yhtyeen ainutlaatuisen soundin muotoutumiseen. Mitchelliä pidetäänkin yhtenä oman sukupolvensa parhaista rock-rumpaleista.
Mitchell työskenteli Hendrixin kanssa aina vuoden 1969 syksyyn, jolloin viimeksi mainittu siirtyi Band of Gypsys -kokoonpanoon. Rumpali suunnitteli uutta yhtyettä Cream-basisti Jack Brucen ja kitarataituri Larry Coryellin kanssa. Nimeä Jack Bruce And Friends käyttäen tämä kokoonpano teki lyhyen kiertueen Iso-Britanniassa, mutta ei ehtinyt levyttää, jos bootleg-julkaisuja ei lasketa. Hendrix näet kutsui Mitchellin takaisin jo seuraavan vuoden alkupuolella. Mitchell säesti Hendrixiä tämän kiertueilla vuonna 1970 ja osallistui kitaristin neljännen studioalbumin äänityksiin. Yhteistyö katkesi yllättäen Hendrixin kuoltua saman vuoden syyskuussa.
Hendrixin kuoltua myös tekeillä ollut tupla-albumi jäi kesken. Tuottaja Eddie Kramerin kanssa Mitchell kokosi levylle aiotusta materiaalista valikoiman nimeltä Cry of Love (1971) suorittaen joitakin uusia miksauksia ja äänityksiä. Nykyisin tämä materiaali sisältyy levylle First Rays of the New Rising Sun (1997).
Mitchellin muusikonura ei enää lähtenyt kunnolla lentoon. Mitchell perusti Iron Butterflyssa soittaneen kitaristi Mike Pineran kanssa Ramatam-nimisen yhtyeen, jonka ainoa levy ilmestyi vuonna 1972. Myönteisiä arvosteluita saanut Ramatam hajosi pian ja Mitchell hävisi julkisuudesta. Tämän jälkeen hän teki satunnaisesti töitä studiomuusikkona.
Vuonna 1990 ilmestyi rumpalin muistelmateos Inside the Experience.
