Moraalinen motivaatio
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
Moraalisen motivaation ongelma on monien moraalifilosofian tutkijoiden mukaan lopulta tärkein kysymys etiikassa.
Kyse moraalisessa motivaatiossa on siitä, että mikä toimii ihmisen moraalisen motivaation lähteenä - miksi ihmisen pitäisi olla hyvä ja toimia oikeudenmukaisesti? Erilaiset etiikan teoriat kuten utilitarismi tai deontologinen etiikka voivat antaa kyllä ehdotuksia siitä, mitä eettisesti oikea toiminta on, mutta moraaliteorioilla on usein valitettavan vähän sanottavaa sen suhteen, miksi ihmisten yleensä pitäisi toimia eettisesti.
Moraalia käsitelleistä filosofeista erityisesti Nietzsche nosti esille sen kysymyksen, miksi yleensä pitäisi olla hyvä. Samoihin aikoihin Dostojevski esitti kuuluisan kysymyksensä: jos Jumalaa ei ole, onko kaikki sallittua? Näihin kysymyksiin liittyvät läheisesti moraalirelativismi ja nihilismi, jotka monet näkevät haasteina, joihin moraalifilosofian tulee vastata.
Uskonnot antavat edustamaansa maailmankuvaan perustuvia ratkaisuja moraalisen motivaation ongelmaan: pitää totella jumalan/jumalten tahtoa, noudattaa dharmaa tai olla hyvä, koska hyvät ihmiset saavat palkinnon ja pahat ihmiset saavat hirvittävän rangaistuksen (helvetti, jälleensyntymä huonoihin oloihin tai eläimeksi tms) kuoltuaan. Toisaalta monet uskonnolliset suuntaukset, kuten luterilaisuus, kannattavat näkemystä, jonka mukaan teot eivät ratkaise ihmisen kuolemanjälkeistä kohtaloa vaan usko. Uskonnolliset vastaukset eivät kuitenkaan tyydytä monia nykyajan ihmisiä, eikä myöskään rangaistuksen pelossa tai auktoriteetin käskynalaisena toimimista pidetä aina muutenkaan erityisen ylevänä. Esimerkkinä "ylevämmästä" syystä olla moraalinen voidaan mainita Immanuel Kantin kehotus toimia eettisesti etiikan itsensä vuoksi, muttei sekään juuri vastaa varsinaiseen ongelmaan siitä, miksi pitäisi ylipäätään toimia eettisesti.
Psykologisilla argumenteilla on oma vetovoimansa. Voidaan pyrkiä väittämään, että muita ihmisiä hyvin kohtelevat ovat itsekin onnellisia. Tämä voi olla totta, mutta ei välttämättä auta esimerkiksi tilanteessa, jossa useimmiten hyvin käyttäytyvälle ihmiselle tulee suuri kiusaus tehdä jokin yksittäinen paha teko.
Viime aikaisessa filosofiassa keskustelua on herättänyt esimerkiksi Alasdair MacIntyren uusi hyve-etiikka. MacIntyre näkee hyveet vastauksena Nietzschen esiin tuomaan haasteeseen.
