Moraalinen relativismi
Wikipedia
Moraalinen relativismi eli moraalirelativismi on etiikan oppi, jonka mukaan moraaliarvostelmia ei voi ainakaan viime kädessä todeta objektiivisessa mielessä oikeiksi tai vääriksi.
Moraalinen relativismi on eräs muoto moraalista subjektivismia. Relativismin mukaan moraaliarvostelmat ovat suhteellisia ja riippuvat yksilöstä, ryhmästä, yhteiskuntaluokasta, heimosta ja kansasta. Relativismin mukaan tietystä näkökulmasta tehdyt moraaliarvostelmat ovat tästä näkökulmasta katsottuina päteviä. Suomalainen Edvard Westermarck oli huomattava eettisen relativismin edustaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Moraalia koskevien väittämien luonne
Asian ymmärtämiseksi voidaan johdannoksi esitellä kahdentyyppisiä väittämiä: objektiivisia tosiseikkoja koskevia väitelauseita, sekä makuasioita koskevia väitelauseita.
Luultavasti useimmat ihmiset - vaikka eivät kuitenkaan kaikki - ovat sitä mieltä, että fyysisiä objekteja koskevat väitelauseet voidaan periaatteessa (ja usein myös käytännössä) osoittaa joko objektiivisesti tosiksi tai epätosiksi. Esimerkiksi lause "aurinko on suurempi kuin maa" on joko tosi tai epätosi, ja ne jotka väittävät tällaisista lauseista väärin, ovat aidosti väärässä maailman luonteen suhteen. Näiden lauseiden totuusarvo liittyisi siis maailman objektiiviseen luonteeseen, eikä asia ole kiinni lauseen esittäjän mielipiteistä.
Luonteeltaan aivan toisenlaisia väittämiä ovat esimerkiksi makuasiat. Jos kiistan kohteena on lause "mansikkajäätelö on parempaa kuin suklaajäätelö", ei tällöin voida vedota kiisteilijöiden ulkopuoliseen todellisuuteen, vaan vaikuttaa siltä, että asiassa on kyse vain subjektiivisesta mielipiteestä ja näin ollen väittämää koskevia erimielisyyksiä olisi mahdoton ratkaista. Jäätelössä on kyllä objektiivisia ominaisuuksia, jotka saavat sen maistumaan toisten mielestä paremmalta ja toisten mielestä huonommalta kuin joku muu jäätelö, mutta asia ratkeaa kuitenkin aina vasta henkilön arvion nojalla, joten kyseessä on makuasia.
Entä moraaliarvostelmia koskevat väitelauseet? Koskevatko ne objektiivisia tosiseikkoja vai makuasioiden tapaan subjektiivisia mielipiteitä? Jos henkilö A sanoo, esimerkiksi että tappaminen on väärin ja henkilö B sanoo, että tappaminen on oikein, mihin seikkoihin meidän tulisi tällöin vedota, jotta voisimme ratkaista kiistan? Moraalirelativismin mukaan emme voi vedota mihinkään tosiseikkoihin tässä asiassa sen enempää kuin eri jäätelöiden makujen paremmuudesta väiteltäessä. Lakikirjassa lukee, että tappaminen on ankarasti rangaistava teko, mutta laki on vain joidenkin ihmisten mielipide, eikä se ole rinnastettavissa objektiiviseen moraaliin. Samoin monien uskontojen voi säädöksistä käydä ilmi, että tappaminen on väärin tai syntiä, mutta moraalirelativistin ei tarvitse pitää uskonnon näkemystä asiasta objektiivisena totuutena. Uskonnon piiristä tulevien väittämien voidaan esittää olevan syntyneitä ihmisten keskuudessa. Vaikka hyväksyttäisiin, että tappamiskielto olisi jonkun olemassa olevan jumalan antama, voidaan silti esittää, että kyse on tällöin vain jumalan subjektiivisesta mielipiteestä, eikä maailman objektiivisiin piirteisiin viittaavasta väittämästä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
