Muhammad Zia ul-Haq
Wikipedia
Muhammad Zia ul-Haq (1924–1988) oli pakistanilainen kenraali ja sotilasdiktaattori, joka toimi maan johtajana vuodesta 1977 kuolemaansa asti.
Zia syntyi 1924 Jalandharissa nykyisen Intian alueella. Hän opiskeli Delhissä ja osallistui brittijoukoissa toiseen maailmansotaan 1943 alkaen. Pakistanin itsenäistyessä Zia liittyi maan armeijaan majurina. Hän siirtyi 1962 Fort Leavenworthin tukikohtaan Kansasiin Yhdysvaltain armeijan koulutuskeskukseen. Hän palveli Jordaniassa 1967–1970.
Pakistanin pääministeri Zulfikar_Ali_Bhutto nimitti Zian armeijan ylipäälliköksi vuonna 1976. Zia kaappasi vallan seuraavana vuonna ja lupasi pitää vapaat vaalit. Bhutton suosion vuoksi Zia päätti kuitenkin pysyä sotilasdiktaattorina ja vangitutti Bhutton, joka tuomittiin kuolemaan. Tuomio pantiin täytäntöön hirttämällä 1979. Zia järjesti 1984 kansanäänestyksen Pakistanin kehittämisestä islamilaisena valtiona, mihin sitoi oman jatkonsa maan presidenttinä. Tällaisessa tilanteessa Zian ehdotus sai yli 95 prosentin tuen, ja näin hän sai viideksi vuodeksi jatkoajan maan johdossa. Bhutton tytär Benazir Bhutto palasi maanpaosta politiikkaan ja aikoi osallistua vaaleihin 1988. Zian kansansuosio oli hyvin alhaalla. Hänen arveltiin siirtävän vaaleja jälleen, mutta hän menehtyi lento-onnettomuudessa yhdessä Yhdysvaltain lähettilään kanssa. Pakistanissa otaksutaan yleisesti, että kysymyksessä ei ollut onnettomuus.
 |
Pakistanin presidentit |
| Mirza (1956–1958) | A. Khan (1958–1969) | Y. Khan (1969–1971) | Bhutto (1971–1973) | Chaudhry (1973–1978) | ul-Haq (1978–1988) | I. Khan (1988–1993) | Sajjad (1993) | Leghari (1993–1997) | Sajjad (1997–1998) | Tarar (1998–2001) | Musharraf (2001–) |
