Muinaispitäjä
Wikipedia
Muinaispitäjä on yhteisöllisen organisoitumisen yksikkö, jonka monet tutkijat uskovat olleen Suomessa olemassa ennen Ruotsin vallan aikaa. Muinaispitäjä koostui kylistä, jotka puolestaan koostuivat taloista. Ajalta ei ole olemassa kirjallisia lähteitä, mutta muinaispitäjien olemassaolo on päätelty epäsuorista todisteista. On esitetty, että myöhemmät kirkkopitäjät rakentuivat osin entisten muinaispitäjien päälle ollen tosin niitä pienempiä. Muinaispitäjä on tulkintojen mukaan huolehtinut mm. käräjöinnistä, suurista uskonnollisista pidoista ja joskus myös muinaislinnasta eli linnavuoresta. Muinaispitäjät ovat myös voineet omistaa varsinaisen alueensa ulkopuolisia erämaita eli luonnonvarojen nautinta-alueita. Suomalaisten käännyttämisen kristinuskoon on varsinkin aikaisemmassa tutkimuksessa arveltu toteutuneen juuri muinaispitäjäorganisaation kautta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varsinais-Suomen muinaispitäjät
Varsinais-Suomi jakautui viimeistään keskiajalla Etelä- ja Pohja-Suomeen. Pohja-Suomen itäraja sijaitsi Aurajokilaaksossa. Alueella sijaitsi useita oletettuja muinaispitäjiä. Nämä ulottuivat kaukaa asumattomista korpimaista aina ulkosaaristoon asti. Pohja-Suomen oletettuja muinaispitäjiä olivat Räntämäki, Raisio, Masku ja Santamala, joiden muinaisrajoja myös myöhemmät rajalinjat seurasivat. Etelä-Suomessa sijaitsivat Liedon, Paimion, Halikon ja Perniön muinaispitäjät.
Oletettujen muinaispitäjien aikaista nimistöä on säilynyt kartoissa jopa nykypäivään asti. Tällaista nimistöä edustavat A. M. Tallgrenin 1930-luvulla esittämän teorian mukaan mm. hiisi- ja moisio-nimet. Hiisi viittaa muinaisuskonnon harjoittamiseen ja moisio oli Tallgrenin hypoteesin mukaan pitäjänpäällikön tai pitäjänvanhimman asuinpaikka. Lisäksi monet linnavuoret antavat viitteitä muinaisesta puolustuksesta.
[muokkaa] Muinaispitäjäteorian kritiikki
Muinaispitäjäinstituution olemassaoloa kohtaan on esitetty myös kritiikkiä (esim. J.-P. Taavitsainen, Markus Hiekkanen). Jonkinlaista väestön organisoitumista Suomessa on tietysti täytynyt olla jo rautakaudella. Ei kuitenkaan ole varmaa, toimiko se nimenomaan oletetun muinaispitäjäorganisaation puitteissa. Markus Hiekkaisen mukaan ensimmäinen territoriaalinen eli alueelliseen jakoon perustuva organisaatio olisi ollut kirkkopitäjälaitos, joka hänen mielestään toteutettiin Varsinais-Suomessa 1200-luvun alussa.
[muokkaa] Orastavat maakunnat
On mahdollista, että muinaispitäjät olisivat ajoittain liittoutuneet keskenään. Ruotsiin ja Viroon verrattavasta pysyvästä maakuntatason organisaatiosta ei Suomessa ennen Ruotsin vallan aikaa ole kuitenkaan yleisesti hyväksyttyjä todisteita. Useimmat nykytutkijat pitävätkin sellaisten olemassaoloa epätodennäköisenä, joskin professori Unto Salo on esittänyt ajatuksen jonkinlaisten muinaismaakuntien olemassaolosta myöhäisrautakaudella. Satakunnan nimen vuoksi Salo on ajatellut, että se olisi jo varhaisessa vaiheessa toiminut ruotsalaistyyppisenä, ledung-laivaston varustaneena hundari-maakuntana. Teoria on lähtöisin jo Henrik Gabriel Porthanilta, mutta sitä on viime aikoina mm. kielentutkijoiden toimesta kritisoitu. Myös Muinais-Kainuuta on pidetty saagalähteiden kertoman vuoksi yhtenäisenä "yhteiskuntana", joskaan tästä ei ole arkeologista näyttöä.
Muinais-Hämeessä arkeologiset löydöt kertovat joidenkin tulkintojen mukaan pitäjien välisestä yhteistyöstä. On esimerkiksi huomattu, että muinaislinnat muodostavat pitkiä suoria ketjuja. J.-P. Taavitsaisen mukaan tämä kuitenkin johtuu geologiasta: linnavuorten paikoiksi sopivat maastonmuodostumat asettuvat luonnostaan ketjuiksi.
Rapolaa on usein pidetty erityisenä "keskuslinnana", mutta tästäkään ei ole varmuutta.
[muokkaa] Kirjallisuutta
Taavitsainen. J.-P: Ancient Hill-forts of Finland, with special reference to the hill-fort of Kuhmoinen. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 94. Helsinki 1990.
Taavitsainen, J.-P: Kun nuoruus on ongelma - Rapolan muinaislinnan keskuslinna-ajatuksen purkuyritys. Masunni. Kirjoituksia Tampereelta ja Pirkanmaalta 3. Tampere 1999.
Tallgren, A. M: Hiisi ja Moisio. Yritys muinaissuomalaisen asutus- ja yhteiskuntahistorian selvittämiseksi. Virittäjä 1933.
