Mustasilmägalaksi

Wikipedia

Mustasilmägalaksi
Historia
Löytäjä	Edward Pigott
Milloin	maaliskuussa 1779
Muut nimet	pahan silmän galaksi, nukkuvan kauneuden galaksi, M64, NGC 4826
Ominaisuudet
Tyyppi	spiraaligalaksi
Etäisyys	n. 17 milj. valovuotta
Koko	43 000 valovuotta
Havaitseminen
Tähdistö	Bereniken hiukset
Rektaskensio	12 h 56,7 min
Deklinaatio	+21° 41'
Suhteellinen kirkkaus	+8.5m

Mustasilmägalaksin (joka tunnetaan myös "pahan silmän galaksina", "nukkuvan kauneuden galaksina", M64:nä ja NGC 4826:na) löysi Edward Pigott maaliskuussa vuonna 1779.

M64 on tunnettu tähtitaivaan kohde harrastelija-astronomien keskuudessa, koska se on mahdollista nähdä myös pienillä kaukoputkilla. Se on spiraaligalaksi, joka sijoittuu Bereniken hiusten tähtimuodostelmaan. Mustasilmägalaksin etäisyys maasta on 17 miljoonaa valovuotta. Galaksilla on vaikuttava tumma pölypilvi sen kirkkaan ytimen edessä. Siitä tulevat galaksin nimet; "mustasilmä" ja "paha silmä".

[muokkaa] Yleistietoa

Ensimmäisellä silmäyksellä mustasilmägalaksi näyttää ihan normaalilta spiraaligalaksilta. Kuten useimmissa tapauksissa galakseista, kaikki M64:n tähdet näyttävät pyörivän samaan suuntaan ja myötäpäivään. Viimeaikaiset yksityskohtaiset tutkimukset ovat kuitenkin johtaneet huomattaviin tuloksiin siitä, että tähtienvälinen kaasu M64:n ulkopuolella liikkuu vastakkaiseen suuntaan kuin kaasu ja tähdet galaksin sisemmissä osissa. Tämän rakenteen uskotaan laukaisevan monien uusien tähtien kehityksen galaksin uloimman ja sisemmän osan välillä olevan kuvitellun rajan alueella. Alueella, jolla vastakkaisiin suuntiin liikkuvat kaasut ovat kontaktissa toisiinsa.

Astronomit uskovat, että vastakkainen pyörimisliike johtuu n. miljardi vuotta sitten tapahtuneesta kahden galaksin yhteentörmäyksestä, kun M64 veti puoleensa seuralaisgalaksin. Törmäyksessä pienemmän galaksin tähdet joko sulautuivat päägalaksiin tai katosivat avaruuteen. Pienempi galaksi tuhoutui siis kokonaan.

Galaksin sisemmän osan säde on vain noin 3 000 valovuotta, kun taas ulompi osa ulottuu 40 000 valovuoden päähän.

M64:jää tarkkaillessa, siniset alueet ovat kuumia, nuoria tähtiä, jotka ovat juuri muodostuneet. Vaaleanpunaiset alueet ovat puolestaan hehkuvaa vetyä, joka alkaa fluoresoida, kun se asettuu alttiiksi uusien tähtien ultraviolettisäteilylle.