Neuvostoliiton avaruusohjelma
Wikipedia
Neuvostoliiton avaruusohjelma syntyi 1950-luvulla ballististen ohjusten suunnittelun sivutuotteena.
Neuvostoliiton aikana koko avaruusohjelma oli asevoimien alaisuudessa. Korkeimmalla ministeritasolla Neuvostoliiton avaruusohjelmaa johti sotamarsalkka Dmitri Ustinov.
Raketti- ja avaruuslaussuunnittelija Sergei Koroljov oli kuolemaansa 1966 asti jotakuinkin Neuvostoliiton avaruusohjelma. Hän loi Neuvostoliiton saavutukset: Sputnik, miehitetyt avaruuslennot, mm. Sojuz-kantoraketin kehitys R-7-ohjuksesta, Saljut-avaruusasema, Vostok-ohjelma, Voshod-ohjelma.
Hänellä oli useita kilpailijoita, mm. Jangel ja Chelomei, jotka olivat myös ensin ohjusinsinöörejä ja vasta sitten avaruusinsinöörejä. N1-kuuraketin epäonnistumisen on katsottu johtuneen Koroljovin äkillisen kuoleman aikaansaamasta kilpailusta johtoasemasta hänen seuraajiensa kesken. Myös avaruustoiminnan siirtyminen kypsään vaiheeseen loi lisää byrokratiaa ja vähemmän näkemystä.
Kuu-kilvan Neuvostoliitto hävisi NASAlle ja painotus olikin sen jälkeen pysyvä avaruudessa olo, laajemmat Venus- ja Mars-luotainohjelmat. Mir-varuusasema toimi vuodesta 1986 vuoteen 2000.
Suuri osa avaruustoiminnasta oli tiedustelusatelliittien ja toisaalta tietoliikenne- ja sääsatelliittien toetutusta. Satelliittien ja kantorakettien tuotantosarjat olivat hyvin pitkiä ja samaa satelliittia käytettiin vuosikymmeniä kehittäen sitä.
Sojuz-ohjelma, sekä kantoraketti että miehitetty avaruusalus, oli voimissaan Neuvostoliiton hajoamiseen asti ja sen jälkeen. Sen sijaan Buran-sukkulaohjelma ja Energija-kantoraketti olivat ylisuuria hankkeita ja molemmat keskeytyivät.
Neuvostoliiton hajottua perustettiin Venäjän avaruusjärjestö ja Ukrainaan Ukrainan avaruusjärjestö. Sittemmin muutama muukin entinen neuvostotasavalta perustanut avaruustoimiston.
