Newfoundlandinkoira
Wikipedia
| Newfoundlandinkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Newfoundland |
| Määrä | |
| Rodun syntyaika | |
| Alkuperäinen käyttö | laivakoira, pelastuskoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, vetokoira, pelastuskoira |
| Elinikä | |
| Muita nimityksiä | newfoundland, nöffi |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 64–69 kg, naaras 50–54,5 kg |
| Säkäkorkeus | uros yli 70 cm, naaras noin 66 cm |
| Väritys | musta tai ruskea |
Newfoundlandinkoira (lempinimeltä nöffi) on koirarotu, joka on kehittynyt Newfoundlandin saarella Kanadan itärannikolla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Newfoundlandinkoira on suurikokoinen, ja sillä on paksu ja tuuhea turkki. Uroksen säkäkorkeus yli 70 cm ja nartun noin 66 cm. Uroksen keskimääräinen paino 64–69 kg ja nartun 50–54,5 kg. Karvapeitteen tulisi olla kaksinkertainen, rungonmyötäinen, tiheä ja vettähylkivä. Varpaiden välissä on räpylöitä muistuttavat ihopoimut. Sen väri voi olla musta, ruskea tai valkomusta. Jotkut newfoundlandinkoirat voivat olla myös harvinaisesti "sinisiä". Valkoinen täplä rinnassa, hännänpäässä ja tassuissa hyväksytään.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Ensimmäiset newfoundlandinkoirat haukkuivat laivoilla hiekkasärkkiä ja pelastivat vedenvaraan joutuneita merimiehiä. Nykyäänkin ne pitävät vedessä uimisesta. Ne ovat myös hyvin leikkisiä. Niiden kanssa harrastetaan noutamista, kadonneiden etsintää, köyden kuljettamista, veneen hinaamista, ohjeiden noudattamista vedessä ja hengenpelastusta. Newfoundlandinkoirilla voi myös vedättää rekeä. Se on nykyään hyvin arvostettu seurakoira ystävällisyytensä ja kiltteytensä ansiosta. Suloisista, pehmeistä, nallemaisista pennuista kasvaa suuria ja vaikuttavia jättiläisiä. Silti ne pysyvät ystävällisinä ja lempeämielisinä.
[muokkaa] Alkuperä
Kun Pohjois-Amerikan asutus levisi 1500-luvulla Newfoundlandin saarelle Kanadan itärannikolle, eurooppalaiset tapasivat saarella suuria koira, jotka pystyivät työskentelemään äärimmäisen ankarissa oloissa. Ne vetivät painavia taakkoja ja toimivat vesipelastuskoirina. Paikalliset intiaanien koirat olivat vuosisatoja aiemmin sekoittuneet viikinkien mukana tulleisiin mustiin karhukoiriin. Eurooppalaisten kalastajien tuomat koirat antoivat rodulle oman panoksensa. Suuria, karhumaisia pelastuskoiria tuotiin melko pian Eurooppaan, missä niistä tuli hyvin nopeasti suosittuja. Englantilaiset kehittivät rotua 1800-luvulla ja saivat aikaan yhtenäisen tyypin.
[muokkaa] Terveystilanne
Rodulle ominainen ja krooninen sairaus on lonkkavika. Yhä useammat koirat joudutaan lopettamaan lonkkavian vuoksi. Tämän takia on ennen astutusta tärkeää kuvata isän ja emän lonkat. Sairaus on periytyvä, eikä sen etenemistä voida täysin estää.
