NHL-kausi 1929–1930
Wikipedia
Kausi 1929–1930 oli National Hockey Leaguen 13. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 ottelua. Loppuottelusarjassa Montreal Canadiens kaatoi suuren ennakkosuosikin Boston Bruinsin 2–0 ja voitti Stanley Cupin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Runkosarja
Vastatoimenpiteenä vähäisille maalimäärille tehtiin merkittävä sääntömuutos. Pelaajille annettiin lupa syöttää eteenpäin myös hyökkäysalueella. Aikaisemmin tämä oli ollut sallittua vain puolustus- ja keskialueella. Väärinkäytöksiä seurasi, sillä pelaajat jäivät seisoskelemaan vastustajan maalin eteen ja odottamaan syöttöä. Sääntöä muutettiin uudelleen kauden puolivälissä joulukuussa 1929, ja pelaajien ei enää sallittu luistelevan hyökkäysalueelle ennen kiekkoa. Näin syntyi nykyinen paitsiosääntö.[1]
Boston Bruinsin Ralph ”Cooney” Weiland otti sääntömuutoksista kaiken irti ja murskasi NHL:n vanhan piste-ennätyksen 73 tehopisteellään.[2] Weiland ja Vezina Trophyn voittanut Tiny Thompson kiidättivät Bruinsin sellaiseen vauhtiin, että kauden päätteeksi joukkueen tilastot koostuivat 38 voitosta, 5 tappiosta ja yhdestä tasapelistä. Siten Bruinsin voittoprosentiksi muodostui 87,5, joka oli vuonna 2006 voimassa oleva NHL:n ennätys.
Conn Smythe kasvatti kaksi erinomaista hyökkääjää, Harvey Jacksonin sekä Charlie Conacherin, ja yhdessä Joe Primeaun kanssa syntyi näiden kolmen muodostama niin sanottu tenavaketju, Kid line.[3] Conacher teki maalin heti ensimmäisessä NHL-vaihdossaan. Jackson sai lempinimen ”Busher” Toronton valmentaja Tim Dalyltä, joka pyysi häntä auttamaan eräiden mailojen kanssa. ”Olen kiekkoilija, en mailapoika”, Jackson totesi Dalylle, joka vastasi sanomalla: ”Sinä senkin nuori, kokematon puskapoika (’busher’)!” Siitä lähtien ensin mainittua alettiin kutsua nimellä Busher Jackson.[4]
Eddie Gerard erosi Montreal Maroonsin managerivalmentajan tehtävästään. Managerin tehtävät otti hoitoonsa joukkueen toimitusjohtaja James Strachan. Valmentajaksi puolestaan palkattiin Dunc Munro, joka johdatti joukkueen Kanadan divisioonan ykkössijalle.
[muokkaa] Loppusijoitukset
Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit
Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.
| Kanadan divisioona | O | V | H | T | Pisteet | Tehdyt maalit | Päästetyt maalit | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Montreal Maroons | 44 | 23 | 16 | 5 | 51 | 141 | 114 | 651 |
| Montreal Canadiens | 44 | 21 | 14 | 9 | 51 | 142 | 114 | 600 |
| Ottawa Senators | 44 | 21 | 15 | 8 | 50 | 138 | 118 | 536 |
| Toronto Maple Leafs | 44 | 17 | 21 | 6 | 40 | 116 | 124 | 613 |
| New York Americans | 44 | 14 | 25 | 5 | 33 | 113 | 161 | 372 |
| Yhdysvaltojen divisioona | O | V | H | T | Pisteet | Tehdyt maalit | Päästetyt maalit | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Boston Bruins | 44 | 38 | 5 | 1 | 77 | 179 | 98 | 449 |
| Chicago Black Hawks | 44 | 21 | 18 | 5 | 47 | 117 | 111 | 573 |
| New York Rangers | 44 | 17 | 17 | 10 | 44 | 136 | 143 | 445 |
| Detroit Cougars | 44 | 14 | 24 | 6 | 34 | 117 | 133 | 474 |
| Pittsburgh Pirates | 44 | 5 | 36 | 3 | 13 | 102 | 185 | 384 |
[muokkaa] Pistepörssin parhaat
Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit
| Pelaaja | Joukkue | O | M | S | P | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ralph Weiland | Boston Bruins | 44 | 43 | 30 | 73 | 27 |
| Frank Boucher | New York Rangers | 42 | 26 | 36 | 62 | 16 |
| Aubrey Clapper | Boston Bruins | 44 | 41 | 20 | 61 | 48 |
| Bill Cook | New York Rangers | 44 | 29 | 30 | 59 | 56 |
| Hec Kilrea | Ottawa Senators | 44 | 36 | 22 | 58 | 72 |
[muokkaa] Pudotuspelit
Boston Bruins ei ollut koko kauden aikana hävinnyt kahta peliä peräkkäin ja voittikin Montreal Maroonsin ilman suuria ongelmia. Seuraavaksi Bruins kuitenkin joutui Montreal Canadiensin jyräämäksi otteluvoitoin 0–2 paras kolmesta -järjestelmällä pelatussa sarjassa. Ensimmäisessä ottelussa Boston pelasi selvästi normaalitasoaan heikommin. Tämän jälkeen Canadiens voitti toisen ottelun 4–3 ja vei Stanley Cupin.
[muokkaa] Palkinnot
| O’Brien Trophy: | Montreal Maroons |
| Prince of Wales Trophy: | Boston Bruins |
| Hart Memorial Trophy: | Nels Stewart, Montreal Maroons |
| Lady Byng Trophy: | Frank Boucher, New York Rangers |
| Vezina Trophy: | Tiny Thompson, Boston Bruins |
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Yleiset lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ NHL History (December 21, 1929) tmlfever.com. Luettu 10.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Cooney Weiland Biography Legends of Hockey. Luettu 10.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Michael Menser Dell, What's My Line? LCS Hockey. Luettu 10.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Busher Jackson Biography Legends of Hockey. Luettu 10.2.2007. (englanniksi)
| National Hockey Leaguen kaudet |
|
1918 | 1919 | 1920 | 1921 | 1922 | 1923 | 1924 | 1925 | 1926 | 1927 | 1928 | 1929 | 1930 | 1931 | 1932 | 1933 | 1934 | 1935 | 1936 | 1937 | 1938 | 1939 | 1940 | 1941 | 1942 | 1943 | 1944 | 1945 | 1946 | 1947 | 1948 | 1949 | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2006 | 2007 |
