Nisäkkäiden anatomia
Wikipedia
Nisäkkäiden anatomia on samankaltaista muiden selkärankaisten kanssa ja muistuttaa suurelta osin matelijoiden anatomiaa, sillä niiden sukupuut erkanivat liitukaudella noin 220 miljoona vuotta sitten. Kuten matelijat myös nisäkkäät hengittävät ilmaa ja niillä on verenkierto, mutta niistä poiketen nisäkkäät ovat tasalämpöisiä. Yksinomaan nisäkkäille tyypillisiä anatomisia piirteitä ovat maitorauhaset ja niihin liittyvät nisät, vaihtelevan laajuinen karvapeite sekä naarailla kohtu, jossa jälkeläistä kannetaan kunnes se kehittyy tarpeeksi selvitäkseen hengissä emänsä maidolla ruokittuna.
Tänä päivänä nisäkkäitä on sopeutunut elämään niin maalla, merellä kuin ilmassakin ja niiden anatomia vaihtelee luonnollisen elinympäristön mukaisesti. Kuitenkin edellä mainitut ominaispiirteet ilmenevät miltei kaikissa nisäkkäissä. Jopa merinisäkkäät joutuvat nousemaan pintaan hengittämään ilmaa ja niillä on karvoja ainakin jossain elämänsä vaiheessa, joskin usein sangen vähän. Vesinokkaeläin on anatomialtaan varsin poikkeava nisäkäs sillä se munii, eikä sillä ole nisiä, mutta se erittää ihon läpi maitoa poikasilleen. Varhaisten nisäkkäiden, jotka muistuttivat nykyistä enemmän matelijaesivanhempiaan, arvellaan olleen tältäosin vesinokkaeläimen kaltaisia. Pussieläinten poikaset taaseen syntyvät sen verran kehittymättöminä, että emo kantaa nisään kiinnittyneitä poikasiaan pussissa vielä syntymän jälkeen.
