Notre-Damen katedraali (Reims)
Wikipedia
Reimsin Notre Damen katedraali on rakennettu 1200-luvulla. Se on siis rakennettu Pariisin Notre-Damen ja Chartresin Notre-Damen jälkeen, mutta aiemmin kuin Strasbourgin, Amiensin ja Beauvaisin katedraalit. Rakennus on goottilaisen arkkitehtuurin keskeinen luomus Ranskassa ja se on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon. Reimsin katedraali oli ennen vuotta 1789 tapahtunutta Ranskan suurta vallankumousta Ranskan kuninkaiden voitelukirkko.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ensimmäinen katedraali kaupunkiin nousi jo 400-luvulla piispa pyhän Nicaisen toimesta. Paikka oli entinen gallo-romaanisen kylpylän paikalla. Jo tuolloin katedraali omistettiin Pyhällä Neitseelle. Rakennus koki myös Frankkien hallitsijan Klodovigin kasteen vuonna 498, jonka suoritti arkkipiispa pyhä Remi. Vuonna 816 Kaarle Suuren poika Ludvig I Hurskas valitsi Reimsin paikaksi keisariksi kruunaamistaan varten. Pyhän Ampullin arvostus ja Reimsin arkkipiispojen vahva poliittinen asema vaikuttivat siihen, että Henrik I:stä lähtien Ranskan monarkit voideltiin juuri Reimsissä.
[muokkaa] Rakentaminen
Vuonna 1211, 6. toukokuuta Reimsin arkkipiispa ja herttua Aubry de Humbert aloitti uuden katedraalin rakentamisen kaupunkiin. Sen oli tarkoitus korvata vanha, karolingiakan katedraali, joka oli tuhoutunut tulipalossa edellisenä vuonna. Rakentaminen oli neljän toisiaan seuranneen arkkitehdin työtä. He olivat Jean d'Orbais, Jean-le-Loup, Gaucher de Reims sekä Bernard de Soissons. Tämän suuren työmaan rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1275.
[muokkaa] Koristelu
Katedraalia koristavien patsaiden lukumäärä on 2303 ja se on suurempi kuin missään muussa eurooppalaisessa kirkossa. Myös rakennuksen sisäpuoleinen julkisivu on pienten patsaiden koristama ja joukossa on kuuluisa «ritarin ehtoollinen».
Koko kirkkorakennusta hallitsee hyvin yhtenäinen tyyli, joka on tuon ajan rakennuksille yleensä hyvin vierasta. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että kokonaisuuden rakentaminen kesti yli kaksisataa vuotta, vaikka kuitenkin sitä tehtiin rrityisesti 1200-luvun aikana.
Kirkkolaivan korkeus kaariholvistossa on 30 metriä, joka jää paljon jälkeen Amiensin 42,3 metrin ja Beauvaisin 46,77 metrin korkeudesta. Yleisvaikutelma ulkopäin rakennusta katsellessa on sama kuin yleensä suurten goottilaisten rakennusten kohdalla: kuin suuri hyppy kohden taivaita. Kaksi läntisen päädyn tornia ovat vailla piikkikärkeä, mutta siitäkin huolimatta ne ulottuvat jopa 82 metrin korkeuteen.
Rakennuksen korkein paikka on enkelitornin enkeli, joka kurottautuu aina 87 metrin korkeuteen.
Viisikymmentä metriä korkealla maan pinnasta sijaitsee kuninkaiden kuvien kokoelma ja sen keskustassa on Klodovig. Alemmalla tasolla voidaan havaita kertomus Davidin taistelusta Goljatia vastaan ja juuri pääportin kohdalla voidaan nähdä Neitsyen kruunaus.
Reimsin Notre-Damen katedraalia pidetään «marttyyri» -kirkkona, koska heti toisen maailmansodan alettua se joutui vihollisuuksien kohteeksi ja saksalaiset alkoivat rakennuksen pommittamisen. Pohjoisen tornin ympärille olivat jääneet rakennustelineet ja kun ne paloivat, niin palo pääsi leviämään koko rakennukseen ja eritoten sen puurakenteisiin. Myös lyijylevyistä tehty katto suli kokonaisuudessaan syntyneestä kuumuudesta. Sulaneen katon lyijy virtasi kaduilla ja asukkaat keräivät sen talteen ja rauhan tultua käyttivät uudelleen samaan tarkoitukseen.
Henri Deneux johti katedraalin entisöintiä. Hän oli syntyisin Reimsin kaupungista ja Ranskan historiallisten monimenttien yliarkkitehti. Amerikkalaisten rahoittajien, erityisesti Rockefellerien perheen, avulla työt saatin käynnistettyä. Ne käynnistyivät siis vuonna 1919 ja jatkuvat yhä meidän päivinämmekin.
Tammiset kuorirakenteet, jotka siis tuhoutuivat, on korvattu mielenkiintoisella uudella rakenteella, joka on kevyttä ja palamatonta. Tämä rakenne muodostuu pienistä raudoitetuista betonielementeistä, jotka on yhdistetty toisiinsa tammikiiloilla, jotta rakenteesta tulee joustavampi kokonaisuus. Deneux sai ajatuksen 1500-luvun arkkitehdin Philibert Delormen rakennelmista. Rakenne on vähän tilaa vievä ja sallii suurten pintojen käytön, mutta valitettavasti tekniikka ei sovellu käytettäväksi kaarirakennelmien yläpuolisiin rakenneosiin.
Reimsin Notre-Damen katedraali lienee ainoa rakennus jossa on ruusuikkuna sijoitettu porstuan ylaosaan.