Ojitus
Wikipedia
Ojitus on ojien kaivamista kostean alueen, esimerkiksi suon kuivaamiseksi.
Suomessa soiden ojittaminen aloitettiin 1860-luvulla. Soiden ojituksen avulla suomaista yritettiin saada peltoja tai paremmin puuta tuottavaa metsää. Niillä kuviteltiiin myös ehkäistävän hallan vaaraa Runebergin Saarijärven Paavon tapaan. Tosiasiassa soiden ojittaminen lisää hallan yleisyyttä, sillä kuivan turpeen lämpötilaolot ovat paljon äärevämmät kuin märän.
Peltojen osittamisessa on 1960-luulta alkaen siirrytty salaojitukseen.
Nykyisin Suomessa on päätetty lopettaa luonnontilaisten soiden ojittaminen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Valmiiksi ojitetuilla alueilla tehdään kunnostusojitusta.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Huikari, Olavi (1998): Arktisten metsien kasvun ihme. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-21-6.