Pajatso (ooppera)
Wikipedia
Pajatso, I Pagliacci on kaksinäytöksinen Ruggiero Leoncavallon säveltämä ja kirjoittama ooppera. Oopperan ensiesitys oli Milanossa vuonna 1892. Sitä esitetään usein kaksoisnäytäntönä Pietro Mascagnin säveltämän Cavalleria rusticanan kanssa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henkilöt
- Canio, teatteriseurueen johtaja: esittää Pajatsoa, klovnia II näytöksessä (tenori).
- Nedda, Canion vaimo: esittää Columbinaa II näytöksessä (sopraano).
- Tonio: esittää Taddeota II näytöksessä (baritoni).
- Beppe, ilveilijä: esittää Harlekiinia II näytöksessä (tenori).
- Silvio, maalainen (baritoni).
[muokkaa] Tapahtumapaikka ja -aika
Montalto, Calabria, Italia 15 elokuuta, 1865
[muokkaa] Prologi
Tonio esittelee esityksen ja vakuuttaa esityksen perustuvan tositapahtumiin.
[muokkaa] I Näytös
Kylään saapuu kiertävä teatteriseurue, jonka johtaja Canio on mustasukkainen vaimostaan. Tonion yrittäessä auttaa Neddaa alas vaunuista, Canio kiivastuu. Seuraavaksi Canio selittää hänen käytöstään pilkkaaville kyläläisille, että hän ei koskaan alistu kärsimään vaimonsa uskottomuutta kuten kohta Pajatso kohta alkavassa esityksessä. Canio ja Beppe lähtevät juomaan viiniä, mutta Nedda on levoton, sillä hänen omatuntonsa kolkuttaa. Tonio lähentelee Neddaa, joka kuitenkin lyö häntä kasvoihin. Tonio vetäytyy sivummalle kostoa vannoen.
Neddalla on rakastaja, Silvio, jonka kanssa hän suunnittelee pakoa vielä seuraavana yönä. Kuultuaan tästä Tonio haluaa kostoa. Canio tulee auttamaan Toniota, mutta Silvio on lähtenyt pakoon. Tonio kovistelee Neddaa, mutta tämä ei suostu kertomaan miehen nimeä. Canio raivostuu ja uhkaa Neddaa, mutta Beppe ehtii estämään pahoinpitelyn. Beppe rauhoittaa Caniota ja sanoo rakastajan saapuvan näytäntöön. Canio miettii kuitenkin esityksen peruuttamista tässä tilanteessa.
[muokkaa] II Näytös
Kylän väki on saapunut seuraamaan näytöstä. Nedda toimii lipunkerääjänä, ja ehtii varoittamaan Silviota sekä sopimaan paosta. Näytelmä, commedia dell’arte –esitys alkaa.
Colombine (Nedda) odottelee rakastajansa Harlekiinin (Beppe) tuloa. Taddeo (Tonio) tulee sisään ja tunnustaa Colombinelle rakkautensa, mutta ei saa vastakaikua. Harlekiini saapuu paikalle, jolloin Taddeo poistuu ja jättää rakastavaiset rauhaan. Mutta Pajatso (Canio) yllättää heidät, jolloin Harlekiini pakenee, mutta Colombine nopeasti huutaa hänelle samoin sanoin kuin I näytöksessä Nedda Silviolle. Pajatson kuullessa tämän, hänellä todellisuus ja näytelmä menevät sekaisin ja hän vaatii Colombinea (eli Neddaa) paljastamaan rakastajansa.
Katsojat eivät huomaa, että onkin tosi kysymyksessä. Nedda yrittää jatkaa huvinäytelmää, mutta Canio inttää: nimi tai kuolema. Hän kertoo yleisölle kuinka on pelastanut Neddan (nyt yleisökin tajuaa tilanteen) katuojasta ja ottanut hänet vaimokseen. Mutta Nedda ei suostu kertomaan ja täysin mielensä menettänyt Canio surmaa vaimonsa. Juuri ennen kuolemansa Nedda kutsuu Silviota yleisön joukosta, joka hyökkääkin lavalle ja kokee rakastetunsa kohtalon. Täysin murtunut Canio pidätetään ja Tonion kostonhimo on tyydytetty. Lopuksi Canio ilmoittaa yleisölle: "Ilveily on päättynyt!".
