Palautumaton monimutkaisuus
Wikipedia
Palautumaton monimutkaisuus (engl. irreducible complexity, IC myös redusoimaton monimutkaisuus, RC) on älykkääseen suunnitteluun liittyvä käsite, jonka toi julkisuuteen biokemisti Michael Behe vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassaan Darwin's Black Box (Darwinin musta laatikko). Behen mukaan "palautumattomalla monimutkaisuudella" tarkoitetaan järjestelmää, joka koostuu useista yhteensopivista, toisiinsa vaikuttavista osista, jotka osallistuvat järjestelmän perustoimintaan mutta joista minkä tahansa poistaminen käytännössä lopettaa järjestelmän toiminnan" (Behe, Molecular Machines: Experimental Support for the Design Inference).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Evoluutioteorian haastaja
Palautumaton monimutkaisuus on älykkään suunnittelun kannattajien mukaan biologinen ominaisuus, joka ei voi syntyä suoran suunnatun evoluution kautta järjestelmän osien vähittäisellä kehityksellä. Tiedeyhteisöissä tätä väitettä ei hyväksytä. Eräs syy tälle on se, että 1946 Nobelin palkinnon sanut Herrman Muller esitti evoluution ennusteena "interlocking complexity"n joka tarkoitti systeemiä, jonka osan poisto lopettaisi toimintansa.[1] Ero Behen ja Mullerin näkemysten välillä oli se, että Muller keskittyi tilanteeseen jossa olemassa oleva moniosainen solukone muuttuu ajan mittaan ja Behe keskittyi tilanteeseen jossa moniosaiseen solukoneeseen lisätään valmiita osia.
Palautumaton kompleksisuus on argumentti joka sanoo, että "palautumattoman monimutkaisuuden syntyminen luonnollisilla tapahtumasarjoilla olisi erittäin epätodennäköistä, ja tiedämme että älykkäät suunnittelijat, esimerkiksi ihmiset, osaavat tuottaa sitä joten on pätevää sanoa että palautumattoman monimutkaisuuden takana on älykäs suunnittelija."
Behen esityksen mukaan evoluutioteorian on vaikea selittää palautumattomasti monimutkaisia rakenteita, koska järjestelmän välivaiheet eivät ole toimivia, jolloin luonnonvalinnalla ei olisi mitään josta pitää kiinni. Hän korostaa sitä, että jos evoluutio ei ole ohjattua, tulisi jokaisen muutoksen antaa valintaetu edelliseen versioon verrattuna: luonnonvalinta karsisi keskeneräiset ja toimimattomat rakenteet pois eliön aineenvaihduntaa kuormittamasta. Monet älykkään suunnittelun kannattajat esittävät, että "palautumattomasti monimutkaisella" rakenteella ei ole toimivia välivaiheita.
[muokkaa] Esimerkkejä palautumattomasta monimutkaisuudesta
[muokkaa] Hiirenloukku
Behe pitää hiirenloukkua esimerkkinä palautumattomasta monimutkaisuudesta, koska se koostuu monesta toistensa kanssa vaikuttavasta osasta: pohjasta, pyydyksestä, jousesta ja vasarasta. Näiden kaikkien täytyy olla paikoillaan ennen kuin hiirenloukku voi toimia. Yhdenkin osan poistaminen tuhoaa koko hiirenloukun toiminnan. Behen todistelun mukaan biologisissa järjestelmissä vaaditaan samalla tavalla, että kaikki osat toimivat yhdessä, jotta järjestelmä olisi toimiva.
Kenneth Miller on arvostellut tätä kuvausta sanomalla että hiirenloukkua, josta puuttuu laukaisin, voidaan käyttää toimivana solmiotelineenä, jos tästä puuttuu jousi, voidaan sitä käyttää avaimenperänä ja pohja itse toimii paperipainona.
[muokkaa] Biologiset esimerkit
Behen käyttämiä esimerkkejä palautumattoman monimutkaisista järjestelmistä olivat Escherichia coli -bakteerin bakteerimoottori (flagellum), veren hyytymistekijät, värekarvat ja sopeutuva immuunijärjestelmä.
Behen määritelmän mukaista palautumatonta monimutkaisuutta esiintyy luonnossa. Sen sijaan sellaista palautumattomasti monimutkaista rakennetta, jolla ei voisi olla toimivia välimuotoja, ei ole löydetty.
Tutkimuksissa on löytynyt "yksinkertaisempia toimivia välimuotoja" useille väitetyille palautumattomasti monimutkaisille rakenteille. Muun muassa Behen malliesimerkille eli E. colin bakteerimoottorille löydettiin varhaiseksi kehitysvaiheeksi muun muassa gram-negatiivisten bakteereiden 3-tyypin eritysjärjestelmä (TTSS), joka siirtää vahingollisia molekyylejä pois solusta.[3] Samoin yhden veren hyytymistekijöistä, joiden Behe väitti mahdollisesti olevan osa palautumattomasti monimutkaista hyytymistekijäketjua, on myöhemmin huomattu puuttuvan valailta [4]. Tämä siis osoittaa, että palautumattomasti monimutkaisen järjestelmän sisällä voi olla yksinkertaisempi palautumattomasti monimutkainen järjestelmä, joka on kehittynyt epäsuoralla evoluutiolla, esimerkiksi neutraalien mutaatioiden kasautuessa, jolloin välimuoto ei ole sen huonompi kuin esimuotokaan, jolloin luonnonvalinta ei karsi sitä pois.
Evolutionaarisia polkuja on selvitetty myös muun muassa värekarvoille ja immuunijärjestelmälle, jotka ovat joidenkin mielestä palautumattomasti monimutkaisia.[5]
Palautumaton monimutkaisuus mahdollistaa selityksen sattuman ja valinnan avulla. Kyse voi olla esimerkiksi ko-optiosta tai koevoluutiosta. Veren hyytymistekijä osoittaa, että yksi osa voidaan poistaa ja muita osia muokkaamalla saada muut osat toimimaan. Flagellum ja eritysjärjestelmä taas osoittavat, että toiminta voi myös vaihtua, jolloin vain osaa osista käyttävällä pienemmällä solukoneella voi olla eri toiminto. Toisin sanoen vähittäinen muutos on mahdollista.
Behe täydensi todisteiden edessä määritelmäänsä lisäämällä ehdon "hyvin yhteensopiva", jolloin osilla ei saa olla muuta tehtävää.[6] Tämän täsmennyksen seurauksena Behen teorialla on vakava tieteenfilosofinen ongelma: Behen teoriaa tai yksittäistä järjestelmän palautumattomuutta ei voi todistaa oikeaksi (verifioida) koska teoria ei sisällä menetelmää, jolla voitaisiin tunnistaa palautumattomasti monimutkainen järjestelmä palautuvasti monimutkaisesta järjestelmästä. Jonkin kohteen määritteleminen palautumattomaksi perustuu siihen, että yksinkertaisempaa, toisenlaista, toimintoa ei tunneta, mikä on tietämättömyyteen vetoamista. Yksittäisen esimerkin palautumattomasta monimutkaisesta ominaisuudesta voi todistaa vääräksi, mutta teoria ei ole sellainen, että yksittäisten väitteiden vääräksi osoittamisesta voisi päätellä koko teorian virheelliseksi.
[muokkaa] Tietämättömyyteen vetoaminen
William Dembski on puolustanut palautumatonta monimutkaisuutta kirjassaan The Design Revolution väittämällä että palautumaton monimutkaisuus ja TMI eivät ole tietämättömyyteen vetoamista, koska ei tiedetä miten palautumattomasti monimutkainen rakenne voisi kehittyä evoluution kautta, mutta sen sijaan tiedetään älykkäiden tahojen tuottavan niitä. Esimerkiksi ihmiset ovat älynsä avulla kyvykkäitä tuottamaan esimerkiksi kelloja. Tällainen on kuitenkin pelkkä Aukkojen jumala -argumentti, koska kaikki havaitut älykkäät tahot ovat eläviä, jolloin ne eivät perustellusti ole palautumattomasti monimutkaisten rakenteiden ohjelmoimisen takana. "Älykkään suunnittelun" kannattajat sanovat tähän, että he tunnistavat älykkyyttä ja kun älykkyyden merkki näkyy, on takana äly, riippumatta siitä onko älyn lähde biologinen vai ei. Palautumattoman monimutkaisuuden väitteen vastustajista se, että "älykkyyden tunnistaminen" keskeinen piirre on, että "tunnetut luonnolliset selitykset" ovat puutteellisia, tarkoittaa että "älykkyyden tunnistaminen" myös vetoaa tietämättömyyteen, eikä tietämättömyyteen vetoamista voi peittää vetoamalla tietämättömyyteen.
Behe kaikesta huolimatta hyväksyy sen mahdollisuuden, että palautumaton monimutkaisuus voisi syntyä epäsuoran evoluution kautta. Behen kanta on, että loogisesti palautumattomasti monimutkaisen rakenteen selittäminen on näin kierrettävissä, mutta kun alijärjestelmienkään ei ole osoitettu yksityiskohtaisesti testein, on tämä hänestä pelkkää spekulaatiota.
"Älykkään suunnittelun" vastustajista tämä on pelkkää tietämättömyyteen vetoamista eli vetoamista ainoastaan todisteiden puutteeseen, riippumatta siitä olisiko Behen väite muuten perusteltu tai ei. Heistä avainkohta on se, että epäsuoran evoluution mahdollisuus osoittaa, että palautumattomasti monimutkaisen järjestelmän alarakenteet eivät enää "väistämättä" ole toimimattomia, jolloin Behen alkuperäisestä väitteestä ja evoluution falsifiointiyrityksestä ei ole enää mitään jäljellä.
[muokkaa] Behen vastaus kritiikkiin
Kirjoituksessaan "Reply to My Critics", Behe myöntää että hänen näkemyksessään on ongelmia, koska se ei onnistu haastamaan luonnonvalintaa, vaikka se oli tämän alkuperäinen tarkoitus. Behe selittää että palautumattomasti kompleksiset systeemit voivatkin kehittyä evolutiivisesti eikä oikea tapa vastata tähän ongelmaan ole poistaa osia löydetyistä esisysteemeistä, koska se voisi tuottaa uusia yksinkertaisempia esisysteemeitä. Behe mainitsi että hän pyrkii korjaamaan puutteet tulevissa töissään. Ratkaisua ongelmaan ei ole toistaiseksi julkistettu. [7]
[muokkaa] Darwinin mustan laatikon tarkastus
"Darwinin musta laatikko" -kirja on kohdistettu maallikoille, eikä tiedemaailmalle. Prosessistrukturalisti Robert Shapiro kävi teosta läpi ennen julkaisua. Shapiron omien sanojen mukaan hän konsultoi enemmän editointia kuin vertaisarvioi tekstiä ja että hän oli korostanut että kirja olisi myytävä ja luettava enemmänkin kuin tieteellisesti tarkka. Shapiro itse oli johtopäätöksistä täysin erimielinen ja oli ilmoittanut tästä.
Shapiro myös uskoi päässeensä tarkastajaksi sen vuoksi että hän on esittänyt kriittisiä näkemyksiä kemiallisesta evoluutiosta. [8]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.genetics.org/content/vol3/issue5/index.shtml
- ↑ http://udel.edu/~mcdonald/mousetrap.html
- ↑ http://www.talkdesign.org/faqs/flagellum.html
- ↑ http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=9678675
- ↑ http://www.talkdesign.org/faqs/Evolving_Immunity.html
- ↑ http://www.arn.org/docs/behe/mb_selforganizationreplytoshanksandjoplin.htm
- ↑ http://www.ingentaconnect.com/content/klu/biph/2001/00000016/00000005/00353967
- ↑ http://www.pandasthumb.org/archives/2005/10/shapiro_on_dbb.html
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Älykkään suunnittelun liikkeen määritelmä palautumattomalle monimutkaisuudelle
- Tietokonemallinnukset osoittavat, miten monimutkaiset järjestelmät kehittyvät
- Lehdistötiedote
- Älykkään suunnittelun kannattajat tietokonemallinnuksista
- Myös täällä
- Älykkään suunnittelun kannattajan William Dembskin esitys palautumattomasta monimutkaisuudesta
