Panzergranate 39
Wikipedia
Panzergranate 39 eli Pzgr. 39 oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen panssarikranaatti. Kyseistä ampumatarviketta valmistettiin lukuisissa eri kaliipereissa ja se oli merkittävin saksalaisten panssarintorjunta- ja panssarivaunukanuunoissaan käyttämä panssarikranaattityyppi. Pzgr. 39 tunnettiin myös nimellä Panzersprenggeschoß 39.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tekniset ominaisuudet
Kranaatin runko oli valmistettu erittäin kovasta ja kestävästä teräksestä, ollen samalla ammuksen suurin yksittäinen osa, ja siihen oli kiinnitetty myös johtorengas tai -renkaat. Rungon kärjen päässä oli hieman pehmeämmästä teräksestä valmistettu melko tylppä kärkivaippa, jonka tarkoituksena oli estää kranaatin varsinaisen rungon murtuminen tai kimpoaminen sen kohdatessa panssarilevyn. Koska kärkivaipan aerodynaamiset ominaisuudet olivat huonot, oli sen päällä vielä ohuesta metallilevystä valmistettu ballistinen kärkihattu, joka antoi ammukselle aerodynaamisesti edullisemman muodon. Puolittaisen poikkeuksen tästä muodosti 50 mm Pzgr. 39, jossa oli rungossa kiinni vain kärkivaippa, muttei -hattua.
Kranaatissa oli pohjasytytin, jossa oli yleensä kiinni valojuovayksikkö. Räjähdysainelatauksia oli erityyppisiä, mutta yleisimpiä olivat vahalla flegmatoitu heksogeeni tai pentriitti. Lataukset olivat melko pieniä ja riittivät pirstomaan vain kranaatin takaosan, tosin pienemmälläkin räjähdyksellä saattoi panssarivaunun sisätiloissa olla tuhoisia seurauksia. Panzergranate 39:ää käytettiin panssarivaunu- ja panssarintorjuntatykeissä yksinomaan patruunoituna. Patruunoidussa laukauksessa jo tehtaalla toisiinsa liitetyt kranaatti ja hylsy muodostavat yhdessä patruunalaukauksen.
Panzergranate 39:llä varustetuista patruunalaukauksista käytettiin nimeä Panzergranatpatrone 39, (Pzgr. Patr. 39) eli panssarikranaattipatruunalaukaus 39 tai patruunuoitu panssarikranaattilaukaus 39. Lisämerkinnöistä ilmeni tavallisesti myös laukauksessa mukana oleva sytytin ja se, mille tykille laukaus oli tarkoitettu. Näin ollen patruunoituna laukauksessa saattoi olla esimerkiksi seuraavanlainen merkintä: 7.5 cm Pzgr. Patr. 39 FES Kw.K 40 Bd Z 5103, eli 75 mm patruunoitu panssarikranaattilaukaus 39 rautajohtorenkaalla KwK 40 –tykille, sytytin Bd.Z. 5103
[muokkaa] Versioita
Kranaatista valmistettiin eri versioita, joiden rakenteelliset erot olivat vähäisiä. Esimerkiksi 88 mm Pzgr. 39-1 –versiossa teräs oli aiempaa laadukkaampaa ja 88 mm Pzgr. 39/43:ssa taas johtorenkaita oli levennetty. KwK 42 ja Pak 42 –tykeissä käytetyssä 75 mm Pzgr. 39/42:ssa taas johtorenkaiden määrä oli lisätty kahteen. Kranaattien merkinnöissä käytetty lyhenne "FES" viittasi sintratusta raudasta, ja "FEW" taas meltoraudasta valmistettuun johtorenkaaseen. Useille kaliipereille tehtiin myös Panzergranate 39 Al-versiota, joka oli panssarisytytyskranaatti. Tämä ammus erosi muista Panzergrante 39:n malleista vain räjähdysainelatauksen koostumuksen osalta. Sytytysvaikutus oli nimittäin saatu aikaan käyttämällä kranaatin räjähdyspanoksena heksaalia, eli alumiinijauheella terästettyä heksogeenia. Erikoisin muunnos oli kuitenkin joillekin kenttätykeille valmistettu alikaliiperinen, irtoavilla ohjausosilla varustettu Panzergranate 39 TS (Treibspiegel) -panssarikranaatti. Esimerkiksi 105 mm leichte Feldhaubitze 18 (suom. 105 H 33) –kenttähaupitsin Pzgr. 39 TS –panssarikranaatti oli valmistettu liittämällä tavalliseen 75 mm Panzergranate 39:ään irtoavat ohjausosat. Kartussilaukauksia ampuvissa kenttätykeissä ei luonnollistetikaan käytetty patruunalaukausta Panzergranate 39 TS –kranaattejakaan ammuttaessa.
[muokkaa] Panzergranate 39 Suomessa
Myös Suomen puolustusvoimat käytti kyseistä ampumatarviketta 75 K 40 (7.5 cm Pak 40) –panssarintorjuntatykeissään, sekä Sturmgeschütz III Ausf. G –rynnäkkötykkien ja Panzer IV Ausf. J –panssarivaunujen 75 PsvK 40 (7.5 cm KwK 40) –tykeissä. Suomessa 75 mm Panzergranate 39 –kranaatin rautajohtorenkaalla varustetun version nimitys oli 75 pshekrv rj 22/27–ps. Myös saksalaisvalmisteiselle 88 Itk 37 RMB:lle (8,8 cm Flak 37) oli Suomessakin olemassa Panzergranate 39 –panssarikranaatteja pinta-ammuntaa varten. Näiden suomalainen sodanaikainen nimike rautajohtorenkaalla varustetulle versiolle oli 88 pshkrv rj 54/56-K. Tällä ilmatorjuntatykkikalustolla panssarikranaatteja ei Suomessa ilmeisesti jouduttu tositilanteessa ampumaan lainkaan.
[muokkaa] Teknisiä tietoja
Esimerkkinä 75 mm Panzergranate 39 FES:n tiedot:
- Paino sytyttimineen: 6,8 kg
- Räjähdysainelataus: 18 g heksogeenia (sis. 5% vahaa)
- Johtorenkaiden lukumäärä: 1
- Johtorenkaan materiaali: sintrattu rauta
- Halkaisija johtorenkaan kohdalla: 77,4 mm
- Halkaisija johtorenkaan yläpuolella: 74,5 mm
- Sytytin: Bd.Z. 5103
- Tyyppi: pohjasytytin
- Paino valojuovineen: 107 g
- Valojuovan paloaika: 2 s
