Patronaattioikeus
Wikipedia
Patronaattioikeus merkitsi yksityisen henkilön oikeutta asettaa papinviran haltija. Käytännössä se tarkoitti sitä, että pitäjän aateliskartanon omistajalla oli oikeus valita kirkkoherra. Patronaattioikeus muodostui keskiajalla ja se oli laajassa käytössä Ruotsissa 1600-luvulla. Se perustettiin 1617 aatelille [1]
Käytännössä oikeus johtui siitä, että kartano edusti taloudellista kykyä rakentaa kirkkoja, kappeleita tai rukoushuoneita, jolloin kirkkoherran, kappalaisen tai papiston apulaisen, saarnaajan asettaminen vaikutti kohtuulliselta.
Ennen vuotta 1865 evankelis-luterilaiset seurakunnat Suomessa vastasivat myös paikallishallinnosta ennen kuin maaseudulla kunta-asetuksella erotettiin maallinen kunta evankelis-luterilaisesta seurakunnasta, mihin saakka seurakunnan kirkkoherra toimi myös kunnanjohtajana.
