Pauli Granfelt
Wikipedia
Pauli Henrik Granfelt (s. 9. heinäkuuta 1921 - k. 23. syyskuuta 2005) oli suomalainen muusikko. Granfelt on eräs Suomen kaikkien aikojen käytetyimmistä sessiomuusikoista. Hänet tunnetaan erityisesti viulistina, mutta hän soitti myös mandoliinia, trumpettia, vetopasuunaa ja kitaraa lukuisia kertoja levytyksissä, elokuvissa, televisiossa, radiossa ja esiintymislavoilla.
Granfeltin ura alkoi 1930-luvulla tanssikeikoilla Segno- ja White Swing Band -yhtyeissä, josta hän siirtyi sen ajan huippukokoonpanoon: Eugen Malmsténin johtamiin Rytmi-Poikiin. 1940-luvun alussa alkoivat työt elokuvamuusikkona (muun muassa Kulkurin valssi, Pekka ja Pätkä -elokuvat, Suomisen perhe -elokuvat ja Eemeli-elokuvat). Sotien jälkeen hän soitti trumpettia Erkki Ahon ja Ossi Aallon big bandeissä. 1946 Toivo Kärki kiinnitti Granfeltin omaan yhtyeeseensä, jota seurasi Olavi Virran yhtye.
1950-luvulta lähtien Granfeltia kuultiin lukuisten iskelmätähtien levyillä alkaen Henry Theelistä ja Tapio Rautavaarasta Laila Kinnuseen ja Esa Pakariseen. Jos iskelmälevyllä oli viuluosuus, sen soittaja oli luultavasti Pauli Granfelt.
1970-luvulla Granfelt esiintyi Lauantaitanssit-ohjelman studio-orkesterissa ja oli mukana tekemässä Erkki Junkkarisen albumia Ruusuja hopeamaljassa. Tämän lisäksi hän opetti viulunsoittoa Vantaan musiikkiopistossa, keikkaili Jorma Juseliuksen yhtyeen kanssa ja sovitti PSO-levy-yhtiön iskelmiä.
Presidentti Urho Kekkonen myönsi vuonna 1973 Granfeltille Director musices -arvonimen.
