Pianokonsertto (Schumann)
Wikipedia
Robert Schumannin pianokonsertto a-molli op. 54 on yksi säveltäjänsä suosituimmista teoksista ja tämän ainoa säveltämä pianokonsertto. Se kuuluu tärkeimpien romantiikan musiikin soolokonserttojen joukkoon.
[muokkaa] Taustaa
Schumann aloitti pianokonserton säveltämisen useaan otteeseen, mutta useat sävellykset jäivät keskeneräiseksi. Vuonna 1841 Schumann sävelsi fantasian pianolle ja orkesterille, ja tästä tuli myöhemmin pianokonserton ensimmäinen osa. Seuraavat osat sävellettiin vuonna 1845 ja kokonainen pianokonsertto kantaesitettiin tammikuussa 1846 Leipzigin Gewandhaus-konserttisalissa. Pianistina toimi Schumannin vaimo Clara ja esityksen johti Felix Mendelssohn Bartholdy. Teosta on usein verrattu Edvard Griegin pianokonserttoon ja onkin mahdollista, että Schumannin konsertto toimi eräänlaisena esikuvana norjalaisen säveltäjän teokselle.
[muokkaa] Rakenne
Schumannin pianokonsertto jakautuu kolmeen osaan:
- Allegro affettuoso
- Intermezzo
- Allegro vivace
Toisen ja kolmannen osan välissä ei ole taukoa.
[muokkaa] Levytyksiä
Schumannin pianokonsertosta on olemassa runsaasti levytyksiä. Esimerkkejä:
- Svjatoslav Richter ja Varsovan filharmoninen orkesteri, johtajana Witold Rowicki (Deutsche Grammophon)
- Krystian Zimerman ja Berliinin filharmonikot, johtajana Herbert von Karajan (Deutsche Grammophon 1993)
- Maria João Pires ja Chamber Orchestra of Europe, johtajana Claudio Abbado (Deutsche Grammophon 2000)
