Pioneeritoiminta
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Suomen Puolustusvoimissa pioneeritoiminnan tehtävänä on hidastaa vihollisen liikettä, edistää omien joukkojen liikkumista ja suojata omia joukkoja vihollisen toiminnan vaikutuksilta. Pioneeritoiminta on yksi maavoimien puolustushaaran osista ja se on tukeva aselaji maavoimien pääaselajille, jalkaväelle. Se vastaa armeijassa suluttamisesta, linnoittamisesta, liikkeen edistämisestä ja näihin suoranaisesti liittyvästä huollosta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Toiminta
Pioneeriaselajin toiminta liittyy aina yhteistoiminnassa muiden aselajien toimintaan.
Suluttamisella tarkoitetaan sellaista määrätietoista toimintaa, jolla pyritään hidastamaan vihollisen liikettä lisäämällä maaston luontaista estearvoa. Käytännössä pyritään sulkemaan vihollisen mahdolliset kulku-urat. Suluttaminen voidaan jakaa miinoittamiseen, hävittämiseen ja murrostamiseen. Miinoittaminen tarkoittaa erilaisten miinotteiden tekoa, hävittäminen tarkoittaa esimerkiksi siltojen tuhoamista ja murrostaminen voi olla puiden tai kallioleikkauksien räjäyttämistä kulku-uralle.
Linnoittaminen on vihollisen asevaikutukselta suojaavien rakennelmien tekemistä. Lisääntynyt asevaikutus ja ajoneuvokanta ovat lisänneet linnoittamisen tarvetta. Käytännössä kaikki joukot vastaavat omasta linnoittamisesta ja pioneeriaselajin alaiset joukot antavat tukea raskaimmissa tehtävissä.
Liikkeen edistämisellä tarkoitetaan omien joukkojen liikkumisen helpottamista. Tällainen toiminta käsittää siltojen rakentamisen (sekä pika- että tavalliset sillat), ponttoonilautat ja -sillat, tienrakennuksen, miinoitteiden raivaamisen ja murrosteiden tuhoamisen.
Pioneerijoukoilla viitataan usein nimenomaan pioneeriaselajin alahaaraan, taistelupioneereihin, jotka toimivat taistelukentällä usein jalkaväen tehtävissä. Heidän tehtäviinsä kuuluu pioneeritoiminta ns. tulen alla, eli he esimerkiksi avaavat miinoituksiin henkilöille tai ajoneuvoille kulku-uran kokoisen aukon tai rakentavat kalustosillan tai pikaisen kappaletavarasillan. Kun rintamaa on saatu työnnettyä eteenpäin, raivaus- ja siltajoukkueet poistavat koko miinakentän ja rakentavat pysyvämmän sillan. Vastaavasti taistelupioneerit myös tekevät pikasulutteita perääntymisvaiheessa.
Monissa armeijoissa taistelupioneereja on käytetty raskaana jalkaväkenä, esimerkiksi toisessa maailmansodassa Saksan armeijan pioneerit tukivat jalkaväkeä hyökkäyksessä liekinheittimin tai muilla raskailla jalkaväen aseilla. Vaikka nykyajan moottoroiduissa armeijoissa pioneeritoiminta on hienostunut enemmän tekniseen muiden aselajien tukemiseen erikoiskalustolla, on taistelupioneerien tehtävä säilynyt jalkaväen rinnalla sitä tukemassa.
Nykyisin myös suojelu kuuluu pioneeriaselajiin. Suojeluala pyrkii suojaamaan omia joukkoja ABC-aseilta ja niiden vaikutukselta.
[muokkaa] Pioneeri
Pioneeri-sana johtaa ranskan kielen sanasta peon, le pion. Se on alun perin šakkipelin sanastoa tarkoittaen sotilasta tai talonpoikaa. Ritariajan armeijoissa sana tarkoitti jalkamiestä. Hänen tehtävänään oli muun muassa auttaa teknillisin keinoin ratsumiestä eteenpäin. Kuvaannollisessa merkityksessä sana pioneeri ja sen vieraskieliset vastineet (saks. Pionier, engl. pioneer, ruots. pionjär) tarkoittavat edelläkävijää, tienraivaajaa ja uranuurtajaa.
[muokkaa] Pioneeritoiminta Suomessa
Suomen kieleen sana tuli vuonna 1918 jääkärien mukana Saksasta. Se kirjoitettiin ja lausuttiin vuoteen 1922 asti pioniiri, sitten pionieeri ja vuodesta 1927 on käytetty nykyistä muotoa pioneeri.
Aikaisemmin Korian varuskunta-alueella toiminut Pioneerimuseo on avattu kesällä 2006 Miehikkälän Salpakeskuksessa.[1] Pioneerimuseo on maamme vanhin aselajimuseo. Toiseksi vanhin aselajimuseo on Ilmatorjuntamuseo ja kolmanneksi vanhin on Panssarimuseo. Osalla aselajimuseoista kuuluu puolustusministeriön vahvistamiin sotahistoriallisiin erikoismuseoihin.
Vuonna 1923 aloittanut pioneeriaselajin lehti Hakku on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt aselaji- ja joukko-osastolehti. Lehdestä ilmestyy neljä numeroa vuosittain.
