Psyykkinen trauma
Wikipedia
Psyykkinen trauma on psyykkinen järkytys tai pitkäaikainen vaurio, joka on syntynyt traumaattisisten ärsykkeiden ylittäessä tietyn sietokyvyn asteen. Trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Sen voi aiheuttaa monenlaiset tapahtumat, mutta on olemassa muutamia yleisiä tekijöitä. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä pistää hänet hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan.
Psyykkisen trauman syntymiseen vaikuttavat monet tekijät. Jotta voidaan puhua ICD-10 tai DSM-IV mukaisesta postraumaattisesta stressireaktiosta on ensin oltava riittävä trauma. Edellä tarkoitettu trauma on kyseessä ainakin silloin kun ihminen on ollut hengenvaarassa tai hän voi perustellusti uskoa olevansa hengenvaarassa. Tilannetta pahentaa jos kokemus on pitkäkestoinen eikä ihmisellä ole mahdollisuutta tehdä mitään asian eteen. Vakavaksi trauman tekee se että trauman aiheuttaa joku tahallaan ja uhkailee lisäseuraamuksilla. Tyypillisiä traumoja on esim raiskatuksi tuleminen, vakavan väkivallan kohteena oleminen, joukko-onnettomuudessa (pommi-isku, laivaonnettomuus) sotatilanteet, kidutukset. Pahimmin traumatisoiva kidutustapoja ovat esim valeteloitus ja kiduttaminen seksuaalisesti nöyryyttävällä tavalla. Traumatisoitumista voi myös aiheuttaa esim. läheisen ihmisen äkkikuolema esim murhan tai itsemurhan tms odottamattoman väkivaltaisen tapahtuman seurauksena.
Traumatisoitumiseen liittyvät oireet ovat moninaisia. Tyypillisiä ovat unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus, joita kuitenkin esiintyy itsenäisenäkin. Traumatisoitumiselle tyypillistä on että joku ärsyke saattaa laukaista traumaattisen oireen ilman että ihminen itse huomaa näin tapahtuneen. Koska unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus ym ovat yleisiä oireita diagnoosia ei ole syytä tehdä ilman riittävää traumaa. Ilman traumaa käytetään oirediagnoosia jota voi käyttää samanaikaisesti.
Osalla ihmisistä on sellaiset psyykkiset rakenteet että he pystyvät kohtuullisesti selviämään vakavistakin traumoista – ei kuitenkaan ilman seuraamuksia. Osa pystyy sodassakin suojautumaan traumoilta etukäteen käymällä mahdolliset esiin tulevan tilanteet läpi etukäteen. Tästä huolimatta esimerkiksi useimmat sodassa mukana olleet ovat traumatisoituneet.
Traumatisoitumista pahentaa se että tilanne on täysin ennalta arvaamaton. Yksi vakavimpia, mutta harvinainen trauman seuraamuksia on dissosiatiivinen persoonallisuuden muutos. On esitetty että näitä tilanteita edeltää trauma, joka on liian vaikea mielen käsiteltäväksi. Mieli ei pysty tietoisesti traumaa käsittelemään vaan siirtää sen syrjään – unohdukseen. Kuitenkin joissain tilanteissa ja joidenkin vihjeiden alla tämä ajatuksista ja muistoista aktivoituu ilman että ihminen itse pystyy asiaan vaikuttamaan tietoisesta. Välttämättä ihminen itse ei ole tietoinen tästä persoonallisuutensa pimeästä puolesta. Ihmiselle saattaa muodostua kaksi tai useampia persoonallisuuksia (Jekyl-Hyde). Toinen näennäisen pärjäävä ja toinen kulmikkaampi. Ihminen itse ei tiedosta tätä persoonallisuuden kaksijakoisuutta (mahdolliset tai usein entiset työnantajat tai ystävät sen sijaan paremmin). Ihminen voi tietämättään käyttäytyä hyvinkin kummallisesti tätä itse muistamatta.
Traumatisoitumisen voi olla ihmiselle hengissä säilymisen kannalta tarpeellinen perusreaktio. Jos on selvinnyt hengissä jostain tilanteessa jatkossa vihjeetkin tilanteesta jossa aikaisemmin oli hengenvaarassa voivat laukaista voimakkaan ahdistuksen, paniikin tms reaktion joka voi johtaa siihen, jatkossa välttää kysein tyyppisiä tilanteita. Muut reaktiotavat voivat olla esim pakeneminen , taistelu (ylivoimaakin vastaan) tai jähmettyminen Traumareaktiot ja niihin liittyvät tunteet automatisoituvat ja jäävät syvempiin aivo-osiin siten että ne vihjeen tullessa aktivoituvat nopeasti ennen kuin ihmisen tietoisesti mitään huomaa – näin ihminen ei välttämättä pysty tietoisesti haitallisiakaan reaktioitaan muuttamaan.
Välittömästi trauman jälkeen on vaikea arvioida trauman seuraamuksia. Huolestuttavia merkkejä kuitenkin ovat esim se, että traumatapahtumat tulevat uniin painajaisina (usein joka yö), ihminen alkaa vältellä sosiaalisia kontakteja ja ihmissuhteita. Pelot tai ahdistus estää tekemästä sitä mitä aikaisemmin kykeni tekemään ym. Traumatyypistä voi kuitenkin karkeasti arvioida mahdollisia seuraamuksia mutta valitettavasti traumasta voi olla seuraamuksia vuosiksi tai loppuelämän ajan. Todennäköisesti traumojen seuraamuksia voidaan hoitaa tarvittaessa esim traumaterapialla.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Schacter, Daniel L. (2002): Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-64-X.
